Taidenäyttely 2



Hei!

Minä olen viime päivinä maalaillut ja tehnyt uudenlaista taidetta, jälleen syntyi tauluihin myös tekstit. Juuret - näyttely viestii sinulle siitä, että kuinka tärkeitä ovat vahvat juuret. Ne ovat kuin talon kivijalka. Olen kirjoittanut niin, että vaikka elämän riepotellessa kaikki muu häviäisi, tukevien juurien avulla selviämme...

Sukella taiteen ja tekstien maailmaan ja koe Juuret -näyttelyn kosketus. Mielelläni otan ajatuksia ja palautetta vastaan.

Puhuttelevia taide-elämyksiä toivotellen

Minna



Kunpa saisin sitä
voimaa
kuin puut juurillaan
kasvaakseen.
Silloin sitä paremmin
jaksaisi pystyssä
elämän tuulissa.
Sitä huojuisi mukana,
siksi voimaa tarvitsen.




Haikein aattein
varjoisin mielin
taakse jää
lämpöiset hetket
ja mukavat retket.
Elämä tää
välillä yllättää.
Otetaan vastaan
sen tuomat asiat
pimeät ja valoisat.
Yritetään selvitä
kaiken keskellä,
niin kylmässä
kuin lämpimässä.



Rohkeutta on kertoa
kipeimmätkin asiat
ja sanoittaa aidosti
asioiden laita.
Rohkeus on
portti unelmiin.



Säveliä korville
musisointia hiljaisuuden.
Kuin tanssia,
säveliä kauniita.
Tahtovat kertoa
totuuden,
antaa mahdollisuuden.
Hiljaisuudessa musisointia.


  

Vahvuuden salaisuus
on tukevat juuret.
Ne säilyvät
vaikka muu häviäisi.
Vahvuus on kivijalka,
joka sinua
kannattelee
elämän riepotellessa.






Riittää ajatuskin siitä
että kykenen näkemään
ja aistimaan
uuden alun,
sen joka tuo tullessaan
pieniä elon merkkejä,
onnen rippeitä.
Ja sen joka saa
minut ympärille
katselemaan. 




Tänne voisin jäädä
tänne salaisuuden
voiman lähteille.
Kevyen mielen kätköön,
suojaan kirsikkapuiden.
Tänne, mielen maisemiin
ainakin ajatuksissa.


Elämän virrassa vietävänä
aallot vastaan lyö.
Mukana matkassa
yhä tiukemmin,
vielä lujemmin
aaltojen keinuttaessa
vastaan ja myötävirtaan.
Mukana virran pyörteissä.



Yksin tässä suuressa
maailmassa.
Lopulta yksin,
vain sinä itse tiedät
ja tunnet.
Ei kukaan toinen
voi tunkeutua syvälle
sielusi sopukoihin,
tuntea sitä,
mitä sinä itse tunnet.
Yksin tässä
maailman keskellä.


Varjossa kun rämpii
saa lohtua siitä,
että pian on valoa tiedossa.
Pitkään ei jaksa kulkea pimeässä,
se uuvuttaa.
Siispä valoa kohti
käy kulkijan tie.
Sinne missä
valo paistaa sydämeeni asti,
sinne tieni vie.
siellä ei ole liian pimeää
en pääse eksymään.
Siispä valoa kohti.




Juureni ovat siellä menneisyydessä
mieleni maisemissa.
Ajatuksissa levollisissa,
vahvana ja kantavana.
Vaikka kaikki muu
ympäriltä katoaisi,
juureni säilyvät.
Sieltä ne puskevat
entistä voimakkaampana,
sitkeinä, hieman kärsineinä.
Juuret elämäni rikkaus,
sillä niiden avulla selviän.





Kommentit

Suositut tekstit