ELÄMÄÄ NÄKYMÄTTÖMÄN VAMMAN KANSSA



(Yhtälailla sairaus)


Elämä näkymättömän vamman kanssa on yhtä vuoristorataa. Toisinaan sitä epäuskoisena pohtii, että otetaanko minut tosissaan? Sillä itseäkin hämmentää kuinka toimintakyky vaihtelee ja heijastuu eri tavoin.


Minusta tuntuu kokemuksieni myötä, että yleinen käsitys ja ajatusmalli on sellainen, että sairauksien ja vammojen pitäisi näkyä päällepäin. Oletetaan, että masentunut on allapäin, kivusta kärsivän kipu näkyy tai jotain muuta. Tämä EI PIDÄ PAIKKANSA, koska näkymättömiä sairauksia tai vammoja on paljon. Niitä on haasteellista nähdä ulkoapäin.


Kuva: @maiski_

Silloin kun minä olen liikenteessä, minusta on vaikea nähdä vammojani. Olen iloinen, hymyilevä ja silloin hehkun onnea siitä, että saan kokea ns. normaalia. Ja todellisuus ulkokuoren alla on aivan toinen.


Joskus kipuni yltyvät voimakkaammiksi ns.  ”minun normaalista” kovemmiksi, silloin pahimmillaan toimintakykyni romahtaa, en kykene liikkumaan lainkaan. Läheisten tai ystävien seurassa piilottelen taitavasti oloani, koska keskityn kohtaamisiin ja olen onnellinen niistä. Joskus on käynyt niinkin, että väsyn liikaa ja toimintakykyni romahtaa, tämä kyllä voi aiheuttaa hämmennystäkin. En voi sille itse mitään.


Haluan muistuttaa itseäni ja sinua jälleen siitä, että ei koskaan pidä tehdä tulkintoja ja johtopäätöksiä ihmisen ulkonäön perusteella. Pinnan alla voi olla kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Koskaan ei pidä kyseenalaistaa vaan kuulla aidosti kanssasisaria tai -veljiä.


P.S. Lämmin tsemppihalaus kohtalotovereilleni💕💕💕

Kommentit

Suositut tekstit