Mihin kykenen?

❇️ Ihanaa keskiviikkoa sinulle! ❇️

Tiedätkö, että hiukan jännittää... Tiedätkö miksi? Minulla alkaa perjantaina työkokeilu, joka on aivan uudessa paikassa. Tiedän rakennuksen ulkoa päin, en muuta. Toisaalta tämä uusi tilanne on mielenkiintoinen ja tahdon ottaa uteliaan mielen sinne matkaan, miten minulle käy?

Jos saisin valita, haluaisin selviytyä mallikkaasti ja hienosti, jaksaa ja kyetä. Tahtoisin olla samanlainen kuin kaikki muutkin, pysyä aktiivisena ja tehokkaana kahdeksan tuntia. Lisäksi tietenkin jaksaa vielä vapaa-aikana. Sehän olisi se ideaali tilanne.

Kuva: Tanja  Koskinen

Jos olet matkaani seurannut, niin tiedät, että minulla on aivovamma. Tätä vammaa en ole itse halunnut, enkä toivonut. Tämän aivovamman sain yllättäen ja arvaamatta, muistoksi hirvikolarista. Aivovamma on varsin viheliäs seuralainen väsymysoireineen ja kaikkine muine hankaluuksineen.

Ja tiedätkö, olen yrittänyt kuntoutua ja olla aktiivinen, voimieni sallimissa rajoissa. Olen eheyttänyt itseäni ja keskittynyt myös mielen hyvinvointiin. Minulla on paljon positiivisia voimavaroja ja olen elämanmyönteinen innostuva nainen. Tämä ei valitettavasti riitä siihen, että pärjäisin hektisyydessä ja paineen alla. Tämä ei vain riitä, harmi kyllä.

Minulla on fyysisiä vikoja ja oireita, jotka eivät valitettavasti parane tai poistu hymyilemällä tai myönteisellä ajattelulla. Iskusta päähän on aiheutunut fysiologisia vammoja, jotka eivät minusta katoa vaikka tekisin mitä taikoja. Tämä on harmillinen totuus, jonka olen pikkuhiljaa ymmärtänyt. 

Kuva: Tanja Koskinen

Nyt minua jälleen testataan, mihin voimani riittävät. Oikeastaan tilanne on varsin mielenkiintoinen, mutta kyllä se minua vähän pelottaakin. Terveyden kanssa ei ole leikkimistä, jos fysiikkani jälleen romahtaa... Tämäkin pitää jälleen kokeilla, pystynkö ja jaksanko?

Mielenkiintoista on, eikö totta? Lähden matkaan uteliain mielin, hiukan pelokkain ja jännittynein ajatuksin. Jälleen salaa toivon ihmettä tapahtuvaksi ja toisaalta tiedostan myös sen olevan hyvin epätodennäköistä. Olen hyväksynyt itseni tällaisena vammoista huolimatta ja opetellut rajojani, tiedostan ne aika hyvin. Tosin välillä innostun ja se saa hetkellisesti aikaan ylikuormitustilan.

Perjantaina, on ensimmäinen päivä tätä neljän viikon jaksoa, 2 tuntia päivässä ja kahtena päivänä viikossa. Nyt peukut pystyyn! Katsotaan, miten naisen käy...

Terveisin Minna

Kommentit

Suositut tekstit