Perusarkea ja mietteitä

Tämä viikko on ollut hiljaiseloa kirjaimellisesti. Pakkanen on paukutellut korkeita lukemia, olen lisännyt puita leivinuunin samaa tahtia. Hyvin on tarettu ja miten ihanaa on, kun on saanut olla vain.  

Kuva: Enni Varteva,
meikki: @hairandbeaty_byemilia

Perusarkea on menty koko viikko, minulla ei ole ollut kuntoutuksia. Pojat ovat tahkonneet koulua ja minä rapsutellut Luca-Koiraa. Joskus näin, ensi viikolla vuorossa ovat kuntoutukset, hyvä niin. Sillä kroppa ei todellakaan pidä pitkistä tauoista. Niille ei vain mahda mitään, koska asiat eivät tapahdu niin jouhevasti kuin olettaa voisi. Onneksi nyt kuntoutusten suhteen on selvää kaksi tulevaa vuotta. Olen nimittäin saanut maksusitoumukset fysioterapiaan sekä neuropsykologiseen kuntoutukseen. Kertoja on harvemmin kuin aiemmin oli, koska tilanteeni on vakiintunut. Näin on todettu. Hyvä kuitenkin, että niitä edes saan. 

Ihana isä

Isäni oli kyläilemässä ja hän jaksaa aina yhä uudelleen ihastuttaa jutuillaan. Sain tehtyä jälleen muutaman videon. Hänellä riittää niitä elämän viisauksia, jotka sinä kerta toisensa jälkeen saavat hyvälle tuulelle. 


Oma tilanteeni on jämähtänyt paikoilleen, odotan yhä työkokeilusta tietoa. Yritän pysyä sen suhteen hyvin rauhallisena, koska ylimääräinen stressi ei todellakaan ole tervetullutta. Toisaalta ymmärrän etteivät asiat järjesty ihan tuosta vaan. Asiani on hyvin monimutkainen, tilannehan olisi aivan toinen, jos olisin työkykyinen ja minusta saisi tehokkaan työntekijän. Työkokeilulla olisi aivan erilainen näkökulma silloin. 

Tämä asia on minulle erittäin arka, haasteellinen ja kiusallinen, koska tahtoisin kovasti pystyä. Siihen ei vain auta mikään, tilanteeni on mikä on. Näinhän se vaan on, asia ei ole minulle helppo. No, yritän nyt vain olla ajattelematta tuota asiaa. Se ei ole yksinkertaista, mutta kuitenkin...

Tilanteeni ei ole juurikaan muuttunut, tässä sitä junnaan paikoillaan ilman selkeää suuntaa. Yritän jokainen aamu nousta hyvällä tuulella uuteen päivään ja miettiä kivoja asioita, koska tämä ei murehtimalla ainakaan miksikään muutu. Ja oikeastaan tarviiko sitä edes aina tapahtua mitään erikoista? 

Mitään erikoista ei ole tapahtunut, ei ihmeparantumista, eikä mitään muutakaan. Tutut arkirutiinit toistuvat päivästä toiseen ja kuukaudesta seuraavaan. Nyt hengittelen kaikessa rauhassa ja yritän vain jaksaa. Yritän myös pitää toivon virettä yllä, että kaikki vielä järjestyy ja epävarmuus väistyisi. 


Jälleen toistuvat nuo tutut asiat: Rutiinit, myönteinen asenne sekä toivo. Nämä ovat selviytymisen avaimia ja kantava voima siinä tilanteessa, kun syystä tai toisesta joudut selviytymään. Niitähän oli muitakin, mutta juuri nyt henkilökohtaisesti nämä korostuvat. Olen kirjoittanut tästä aiheesta aiemmin, tässä alla muutamaan postaukseen linkit:

Vinkkejä selviytymiseen - arkisia oivalluksia

Rutiinit- ryhtiä, rytmiä ja rohtoa mielelle

Suosittelen lukemaan. Jos hetken mietit itseäsi, mitkä ovat sinulle tärkeimmät selviytymisen avaimet? Mieti mielessäsi tai laita kommentteihin, olisi kiva kuulla.

Parhain terveisin

Minna




Kommentit

  1. Eräs ystävätär kerran sanoi minulle,kun oli vaikea tilanne,että "kaikella on tarkoitus ja asioilla on tapana järjestyä". En oikein jaksanut silloin uskoa siihen,mutta jälkeenpäin sain kokea,että noinhan se on. Yritän tuon aina muistaa,kun on vaikeaa. Tsemppiä sinulle,kyllä ne asiat järjestyvät,kun jaksaa pitää toivoa yllä ja olla positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri noin! Ja kiitos myötäelämisestä. Kaikkea hyvää sinulle myös!
      -Minna

      Poista
  2. minulle tärkeitä selviytymisen kannalta on esimerkiksi oma koira, ystävät ja läheiset sekä se, että on kivoja mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia :) tsemppiä sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos:) Hyviä ja tärkeitä selviytymisen avaimia sinulla 🤗

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit