Helmikuu ja huolet

Nyt olen tippunut syvälle kuiluun, asiat taisivat sittenkin olla jo liian hyvin. Minun kokemukseni mukaan mihinkään ei voi enään luottaa, valitettavasti. Arki se iskee vasten kasvoja, en pääse tätä todellisuutta karkuun.

Mitä ihmettä? On helmikuun ensimmäinen päivä ja minulla ei ole tietoa mistään. Kaikki oli jo niin hienosti paperilla ja luulin asioitteni menevän niin, niin kuin paperissa sanottiin. Hetken sain hengitellä rauhassa, koota itseäni ja psykologini kanssa käydä asioita lävitse ja pääsin jo hyväksymisen tielle. Aloin hyväksyä tilanteeni ja suunnata pienillä voimilla tulevaisuuteen. 


Pää pystyssä ja oma positiivinen asenteeni siivitti minua eteenpäin. Kunnes kaikki onkin toisin, ei sittenkään niin vaan edessäni siintää aivan toisenlainen totuus. Minun pitäisi kyetä uuteen työkokeiluun ja taas, kuka minut huolii tällaisena?

Minulla ei ole tietoa mistään kuntoutuksista, maksusitoumukset ovat päättyneet. Olen jättänyt kiireellisen soittopyynnön yhtiöön. Mistään ei ole tietoa, eikä mitään kuulu. Mitä ihmettä?

Olen voimaton, sanaton ja lopen tympääntynyt tähän mahdottomuuteen. Tämä on niin koomista jopa, koska hoidin ihmisten asioita työkseni. Minä tein hartia voimin töitä, tunnollisesti, huolella ja suurella sydämellä. Tänään helmikuun ensimmäinen päivä, olen itse tässä tilanteessa. Uskomatonta! Arvaa, että tekisi mieleni huutaa täysillä koko maailmalle, että nyt helvetti riittää tämä leikki. Tämä on niin kohtuutonta, mutta niin todellisuutta.

Minun voimani ovat saaneet kolauksen, en jaksa enään taistella tuota koneistoa vastaan. Olen yrittänyt, niillä tiedoilla ja taidoilla jotka pitkä työkokemus on minulle antanut. En vain mahda enään mitään. Olen tehnyt päätökseni, annan ammattilaiselle valtakirjan, hän saa nyt jatkaa tätä peliä. Minun taistelu on tässä, en voi enempää. 

Yritän parsia jotenkin kolarin haavoja, jotka ovat jälleen auki, haavat eivät sittenkään ole umpeutuneet. Eivät ne olekaan kiinni. Ehkä huomenna olisi paremmin edes joku asia, täydellisyyttä en enään tavoittele. Onneksi en ole taaskaan yksin, te ammattilaiset olette tukenani. Olen niin kiitollinen teistä. 


Minä selviän kyllä, mutta nyt ottaa koville. Minun optisuus ja elämän voima, ne eivät ole kadonneet minnekään. Minä selviän, en aio kokonaan luovuttaa. Tämä polkuni on vaikea, mutta nyt on vain kaikessa rauhassa tätä mentävä. Toivo kannattelee minua, en halua menettää uskoa ja luottamusta tulevaisuuden suhteen.

Elämä, se todellakin järisyttä toisinaan. Toivon niin tasaisempia aikoja... Sydämellinen kiitos ammattilaisille, jotka kuljette rinnallani ❤️



Kommentit

  1. voimia sinulle, uskomatonta että työkokeiluun.....!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja minustakin tuntuu kaukaiselta ja toivottomalta...

      Poista
  2. RaceTech Titanium | Titanium Arts
    Titanium is black titanium the world's titanium key ring leading VR sports helmet. apple watch 6 titanium Features titanium wedding bands for men an ultra-lightweight design with high-quality graphite titanium hoop earrings blank and aluminum

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit