Vuosi 2020

Vuoden 2020 viimeiset päivät ovat käsillä, on aika pysähtyä pohtimaan kulunutta vuotta. Mitä vuosi 2020 toi tullessaan? Mitä se antoi minulle? Entä perheelleni?


Ensimmäisenä vuodesta tulee mieleeni selviytyminen, kulunut vuosi oli todellakin minulle selviytymistä, selviytymistä ja selviytymistä päivästä toiseen. Myös luopuminen oli vahvasti läsnä, koska sain mm. tietää, ettei paluuta työhön ole tiedossa. Olen joutunut luopumaan monista asioista, mitä minun ikäisesti yleisesti puuhaavat. Voimani eivät vain yksinkertaisesti riitä. 

Vuoteen on mahtunut lukuisia lääkärikäyntejä, joita en yksityiskohtaisesti jaksa edes muistaa. Käynneistä muistoina on mappi, täynnä papereita. Myös kuntoutukset ovat olleet vahvasti mukana koko vuoden, fysioterapiat sekä neuropsykologinen kuntoutus. Asiat ovat siis pyörineet vahvasti terveyteni ympärillä, missäs muussakaan. 

Vuoteen on mahtunut paljon odottamista, epätietoisuutta ja taas odottamista, epävarmuus on leimannut elämää. Onneksi loppu vuotta kohti epävarmuus hiukan helpotti, kun sain ansionmenetyskorvausta pysyvämmän päätöksen. Työkyvyttömyyseläke on haussa, mutta sen suhteen ei ole päätöksiä, joten tulevakin vuosi alkaa samoissa epävarmuuden merkeissä.

Mitä mukavaa vuosi on antanut minulle? Sitä täytyy oikein miettiä, koska kaikki on pyörinyt todellakin minun terveyteni ympärillä. Suurin positiivinen asia on se, että olen selvinnyt ja jaksanut tätä kaikkea. Siitä saan olla ylpeä ja iloinen, koska vuosi kaikkine koukeroineen, ei ole ollut helppo. Olen tottakai iloinen myös siitä, että olen saanut apua ammattilaisilta. Ja siitä, että minulla näyttää säilyneen melko hyvin oiretietoisuus, sillä se kantaa pitkälle kun ymmärtää itseänsä ja voimavarojaan. Kykenen nykyään laittamaan rajoja jaksamiselleni aika hyvin. Ja olen melko lailla hyväksynyt minussa pysyvästi asustavan aivovamman, se on tapahtunut vahvimmin vuoden  aikana. 


Uskon, että vuosi 2020 ei ole ollut mikään unelma minun perheelleni, koska asiat ovat pyörineet vahvasti sairauteni ympärillä. Aivan mahtavaa on kuitenkin se, että olemme perheenä selvinneet kuluneesta vuodesta! Kiitos kuuluu koko tiimille, jokainen on omalta osaltaan tehnyt varmasti kaikkensa, jotta selviämme. 

Vuosi 2020 ei ole ollut mikään hehkutuksen arvoinen, mutta se on opettanut paljon. Joskus vain tarvitaan sitkeyttä ja nöyryyttäkin, on tunnustettava oma heikkoutensa. Ja apua on vastaanotettava selvitääkseen elämässä eteenpäin. Tämä vuosi on ollut perheen kannalta sitä, että äiti on ollut kotona. Äidin hyvinä hetkinä on kotona tuoksunut maukas ruoka, pannukakku tai joku muu herkku. Äiti on ollut läsnä kysymyssä päivän kuulumisia. Tämän vuoden aikana meillä on pyörinyt pari ihanaa neitokaista, jotka tuovat lisää naisnäkökulmaa tiimiimme. Ja meidän ihastuttava Luca-koiran on tuonut iloa varmasti kaikille kuluneen vuoden jokaisena päivänä.


Vuodet eivät todellakaan ole toistensa kaltaisia, ei elämä ole aina yhtä juhlaa. Ehkä vuosi 2021 olisi pikkuisen helpompi ja valoisampi, sitä todellakin toivon. Jospa minun tilanteeni selviäisi ja tulisi selvyys, mille polulle hyppään. Sen tiedän, että se polku tulee olemaan sellainen, jota en itse olisi valinnut. Minun on hyväksyttävä se, myös mikä reitin elämä on minulle valinnut. Toivon myös perheeni kannalta hieman kevyempää vuotta, koska koko perhe on joutunut koville. Sitkeästi olemme tiiminä jaksaneet. Uskon, että meistä jokainen osaa arvostaa parempia aikoja.

Koronasta en aio kirjoittaa, se on kulkenut meidän kaikkien mukana matkassa, mutta terveyteni liittyvät asiat menevät koronankin ohitse. Minulle hiljaiselo on ollut sopivaa.

Jospa tuleva vuosi olisi helpompi ja toisi tullessaan ratkaisuja ja uusia polkuja... Haluan kiittää perhettäni ja läheisiäni siitä, että ovat jaksaneet minua juuri tällaisena kuin olen.


Haluan toivottaa myös sinulle parempaa tulevaa vuotta!


Kommentit

Suositut tekstit