Sukellus huonoon päivään

Viime viikon tunnelmia, sukellus päivään, joka oli haastava...


Kaikki ei ole tosiaankaan aina sitä mitä ulkoisesti näyttää. Näkymätön vamma nimeltään aivovamma, se saa aikaan ikäviä jäyniä. Sitä on varmasti vaikea ymmärtää, jos ei ole kokemusta vammasta.

Huonona päivänä, liian rasituksen jälkeen on elämä kamppailua. Se, että ylipäätään jaksaa nousta sängystä ylös, on suuri kamppailu. Tuttuun tavalliseen tapaan on lähdettävä takametsään Luca-koiran kanssa. Normaalisti se on ihan mukavaa lampun kanssa hiljakseen kävellä rauhoittavassa metsässä. Huonona hetkenä saatan yhtäkkiä säpsähtää, että missä oikein olen, suuntavaisto tutuilla poluilla on hukassa. 

Etsin kahvikuppiani pyörien ympäri huushollia, viimein se löytyy kodinhoitohuoneen pöydältä. Pyykki kone sentään pyörii, puhtaat vaatteet lojuvat sohvalla suuressa läjässä. Paidan ja sukat saan sentään liitosteltua, sitten läjä saa odottaa. Minun täytyy pinnistellä, että en poukkoile toiseen juttuun. Hiljaa muistutan itseäni, että yksi asia kerrallaan loppuun. Mikä ihana hiljaisuus, en jaksa katsoa mitään enkä kuunnella yhtään mitään. Hiljaisuus on parasta.

Lopulta aion luovuttaa, kömmin pipo päässä peiton alle. Luca seuraa perässä, oikaisee itsensä sängyn viereen nukkumaan. Siinä me olemme molemmat, hiljaa ja rauhassa. Päässä jyskyttää, yritän rauhoittua ja hengittelen sisään ja ulos. Annan kaiken olla niin, niin kuin ne ovat. Hengitän vain, kuin aalto tulee rantaan ja menee pois, tulee rantaan ja menee pois...

Kivut jyskyttävät ja viiltävät päästä varpaisiin. Yritän olla kaikesta huolimatta rauhallinen, annan ajatukseni virrata muualle. Sitten muistan eilisen, lääkärikäynnin. Paljon taisi jäädä sanomatta, onneksi kuntouttajien lausunnot kertovat kaiken mahdollisen. Niin paljon asioita on meneillään jatkuvasti, tämä on tätä elämää ja arkea. Minun pitäisi pysyä mukana, huonona päivänä se on vaikeaa. 

Kaikkein turvallisinta on pysyä lämpöisen peiton alla, pysyä rauhallisena ja kerätä voimia. Hiljaisuus on parasta silloin. Onneksi on Luca, hän ymmärtää ja on turvanani sängyn vieressä. Muu kotiväki on koulussa ja töissä, niinhän minunkin pitäisi, mutta minusta ei ole enään siihen...

Painan kevyesti silmäni kiinni, näin on hyvä. Seuraava havaintoni on, että puhelin soi tai joku tulee kotiin. Oloni on taas hiukan parempi.  Kokoan itseni ja kömmin ylös sängystä. 


Joulu, se on silti tervetullut! Se saa tulla, otan vastaan niillä voimilla, mitkä ovat sillä hetkellä käytössä. Ei kannata ottaa suuria paineita, terveys edellä eteenpäin. Kaikki juhlat ovat elämässä kohokohtia, mutta joulu on jotain vieläkin enemmän. Otan sen ilolla vastaan. Ihanaa, kun tulet taas. Joulussa on taikaa, joka tuo erityistä valoa sydämeen...

✨🎄✨🎄✨🎄✨🎄✨🎄✨🎄✨🎄✨🎄✨


Lämpimin jouluterveisin

Minna



Kommentit

  1. Olet hurjan vahva, muista se!
    Tykkään blogistasi tosi paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanasta palautteesta :)
      Toivon sinulle rauhaisaa joulun aikaa 🌟

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit