Kaamosta hengittämässä

Olen ollut muutaman päivän pimennossa, blogikirjoitukset ovat olleet unohduksissa. Sillä tämä viikko on raskas, ainakin etukäteen ajatuksissa.


Sain hengittää muutaman päivän sitä sinisen kevyttä, puhdasta kaamoksen ilmaa. Sopivasti oli Kuusamossa lunta, joka loi postikortin kauniin tunnelman. Minulle sopii se hiljaisuus ja rauha, jota ei arjessa niin helposti tavoita. Hiljaisuus on vähän samaa kuin lataisi kännykkää, johtoa ei ole, mutta nykymaailmassa toimii muutenkin langattomat yhteydet...

Samalla tuli vietettyä minun 46 -vuotis syntymäpäivät aivan kaupan pakastekakun kera sekä parasta oli makkaranpaistotuokio isäni kanssa ulkona. Ihana ikimuistoinen päivä, pienesti juhlien. Ei sen tarvitse olla niin suurta ja luksusta, sopivan tunnelman saa aikaiseksi ihanan pienillä jutuilla. 


Nyt olen sitten valmis tähän viikkoon ja tuleviin koitoksiin. Joku varmasti ihmettelee sitä, että miten ne lääkärireissut ovat niin ylivoimaisen tuntuisia. Ne todellakin ovat, hyvin raskaita ja voimia vieviä. Minä hermoilen niitä jo etukäteen. Sitä en osaa selittää, että miksi se näin on. Se on tosiasia, että aivovammasta se johtuu. Kaikki uudet tilanteet ja asiat ovat minulle nykyään hyvin haastavia. Minä stressaan tilanteita eri tavoin kuin ennen. Lääkäri käynnit olivat aivan rutiinijuttuja, ei ne ollut sen kummallisempia. 

Totta on sekin, että yli kolme vuotta olen tätä rumbaa pyörinyt, se uuvuttaa. Vielä on paljon keskeneräisiä asioita, on vain jaksettava eteenpäin. Minulla on keskiviikkona fysioterapeutin vastaanotto ja torstaina aika neurologille, molemmat ovat keskussairaalassa. Torstain jälkeen olen ehkä huojentunut ja joulutunnelma saa ryöpsähtää suorastaan kotiimme, sitä hetkeä odotan. 

Tätä kuuluu alkuviikkoon, ei siis mitään uutta ja ihmeellistä. Mukavaa viikkoa sinulle!

❤️:lla Minna

Kommentit

Suositut tekstit