Pieni arjen ilo - keinutuolin tarina

Tämän tarinan haluan jakaa kanssasi, koska se on osoitus siitä, että elämän pienistä asioista saa valtavasti voimaa ja iloa. Ei niiden asioiden tarvitse olla suurta glamouria ja setelien täyttämää ylellistä vaurautta. Jopa vanhan keinutuolin arvoitus voi olla ihana energian lähde. Heittäydy elämään ja nauti arjen pienistä iloista! 

Ja nyt vanhan keinutuolin tarinaan;


Siitä on aikaa kulunut melkein 19 vuotta, kun saimme iloisen uutisen, odotin esikoistamme. Tuo aika oli jännää, onnellista ja vauvantuoksuista pöhinää leijaili kodissamme kaikkialla. Jotenkin myös vanha keinutuoli kulkeutui kotiimme mieheni mummolasta, nostalgisesta maalaismiljööstä. Pitihän vauvaa saada keinutella keinussa, ajatuksella se meille tuotiin...

Elämä kulki omaa polkuaan ja pieni perheemme muutti Äänekoskelle silloiseen omakotitaloon, jonne keinutuoli ei sopinut. Mieheni vei sen harrastuksen piiriin kuuluvaan varastoon, koska meillä ei ollut tilaa. Vuodet kuluivat ja keinutuoli "unohtui" sinne kylmään ulkovarastoon. Se ei tullut mieleen laisinkaan, ehkä meillä oli elämässä muutenkin kaikenlaista mietittävää ja kiirettä lopulta kolmen pienen vesselin kanssa.



Aikaa oli kulunut jo 17 vuotta, kunnes eräänä päivänä mieheni kertoi, että harrastuspaikan ulkovarasto puretaan ja hänen piti tuoda omat tavarat kotiin, auton renkaista hän mainitsi. Ja mikä ihana yllätys! Siellä oli meidän unohtunut keinutuoli, hän yllättyneenä minulle kertoi. Ja siinä heti tuumasimme melkein yhteen ääneen, että keinutuoli tuodaan meille nykyiseen kotiin. Yhteinen mielipide oli, että se on maalattava uudelleen, koska antiikin sininen ei todellakaan meidän silloiseen kotiin sopinut.



Sitä jaksoimme ihmetellä, että keinutuoli oli pysynyt hyvässä kunnossa, puuosat olivat täysin kunnossa. Taitava mieheni hioi enimmät maalit pois ja maalasi keinutuolin uudella vaalealla sävyllä. Sävy on Tikkurilan nuudeli, puolihimmeä. Totean, että värisävy valittiin hieman summassa, intuition voimalla. Lopputulos on kerrassaan hurmaava. 


Keinutuolin pohjasta löytyy vuosiluku 1955, joten ikää on jo hyvän matkaa. Ja sen kunto jaksaa edelleen ihmetyttää. Keinuutuolin tarina alkoi meitä kiinnostamaan, kuka on ollut tuo taitava puuseppä? Arvailuja oli, kukaan lähipiiristä ei osannut varmaksi sanoa. Oli mm. muistin häivähdyksiä siitä, että se olisi ollut tilan pihapiirissä asuvan tädin tuvassa, varmuutta ei ollut tekijästä. Saimme tiedon ja varmuuden eilen keinutuolin tarinasta, kun mieheni eno näki kuvan ja muisti olleensa 5 -vuotiaana apurina naapuritilan miehelle juuri tämän keinutuolin tekemisessä. Se on ollut isossa tuvassa, jossa keskellä oli pitkä pöytä ja seinustalla penkit...



Nyt tuo jykevä ja upea keinutuolin on saanut mieheni toimesta uuden elämän. Tämä komistus säteilee olohuoneessamme ja hehkuu vanhanajan henkeä. Tyynyillä ja huovilla sitä saa somistettua fiiliksen mukaan. Tämä keinutuoli on aarre, joka antaa iloa.

Avaa silmäsi elämälle, pieniä elämän aarteita löytyy hämmästyttävän paljon. Suotta odottaa aikaa parempaa, sitä jotain suurta ja mahtavaa. Sinä saat olla onnellinen aivan pienistä arkipäiväisistä asioista, niistä lopulta kertyy se suuri ja mahtava... Nimittäin sinä itse, olet ainutlaatuinen kultakimpale. Ole ylpeä itsestäsi juuri sellaisena kuin olet 💖

Rakkain terveisin Minna

Kommentit

  1. Kaunis keinutuoli! Mummoni tapasi sanoa että "kyllä aika tavaran kaupihtoo". Sen pohjimmainen sanoma on se, että laitetaan säästöön se, mitä ei juuri nyt tarvitse. Myöhemmin sille on usein käyttöä.

    Käsityötaitoa ihailen, olipa se sitten virkkausta, maalausta, tuunausta, puutöitä; mitä vain! Itselläni intohimona on neulominen. Se sopiikin niskavamman kanssa paremmin, kun sujuu ilman työhön katsomista. Virkkaamisesta niska väsyy ja kipuilee. Aivovamman jälkeen olen joutunut opettelemaan kädentaidot uudestaan, mutta onneksi ne taas sujuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viestini jäi kesken...😊 Hyvää syksyä sinulle ja pimeisiin päiviin sisäistä valoa💚

      Poista
    2. Näinhän se on, nuo vanhat sanonnat ovat viisaita💛 Hienoa, että saatat neuloa. Se on upea taito. Minä haaveilen joskus esim. Villasukkien tekemisestä. Se on minulle liikaa, en vain kykene. Ehkä joskus, olen kovin alussa tämän aivovamman kanssa elämisen suhteen.

      Toivon myös sinulle kaikkea hyvää, sisäinen valo on hieno ajatus, Sitä valoa myös sinulle päiviksi 💛

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit