Tärkeä turvasatama

Mitkä mietteet päässäni pyörivät tänään? Sitä olen pohtinut, että kuinka kodistamme on tullut minulle aina vain tärkeämpi paikka, turvasatama. Oikeastaan se tuli ajatuksiini jo edellisenä päivänä psykologin kanssa. Hän haastoi minua miettimään elämänlaatuun liittyviä asioita.  


Hyvä välillä asettua pohtimaan elämän syvällisiä seikkoja. Minulle yhä merkityksellisempiä asioita elämässäni ovat terveys, perhe ja koti. Nämä ovat asioita, jotka asetan elämänlaadun näkökulmasta tärkeimmiksi. Miksi näin? Tätä jouduin perustelemaan, ei ollut kovinkaan vaikeaa. Silloin kun kohtaa äkillisen elämän muutoksen, asiat ja arvot saavat erilaisia merkityksiä. Niin myös minulle kävi, koska kodistamme on tullut paras paikka maailmassa. Se on todellinen turvasatama, jossa viihdyn ja vietän paljon aikaa. Aiemmin se oli minulle paras paikka, mutta vietin aikaa siellä paljon vähemmän. Sieltä lähdin aina, tulin ja menin, koska vietin enemmän aikaa myös kodin ulkopuolella. Lähdin samalla tavoin kuin mieheni ja koululaiset. Mennä viipotin milloin mihinkin.

Ja sitäkin pohdin, että kuinka helposti olisin tuohon kolmikkoon sijoittanut aiemmin hyvän työpaikan tai koulutuksen, koska ne olivat minun elämässäni vahvasti ajatuksissa ja läsnä. Suuri elämän mullistus muovaa merkityksiä ja elämänlaatuun liittyviä näkökulmia. Tässä tilanteessa työkyvyttömänä ei työ eikä koulutukset merkitse oikeastaan mitään. Ne ovat poispyyhittyjä, roskakoriin lakaistuja elämänlaadun tekijöitä. Muita on tullut tilalle, tärkeiksi minulle.  


Myös terveys on entistä tärkeämpi arvona, se ei ole millään tavoin itsestäänselvyys. Olen saanut kokea sen, kuinka haavoittuvaisia olemme, yksi hetki voi muuttaa niin paljon. Terveys on sellainen asia, jolle sinä itse et mahda aina mitään. Voit yrittää elää terveellisesti ja huolehtia itsestäsi, silti terveyteesi voi olla uhattuna. 

Ihanaa on se, että perhe on ympärillä enkä kärvistele yksin. Olen kiitollinen siitä, että kaikesta huolimatta saan olla lähellä rakkaimpia elämäni miehiä. 

Monet asiat ovat heittäneet kuperkeikkaa, aiemmin ne keskimäärin 40 tuntia viikossa viettämäni työtunnit kuluvat nykyään nekin kotona. Oikeasti, tuntimäärä on huima, mitä se tekee kuukaudessa tai saatikka vuodessa. Ei ole yhtään pitkä aika, koska aika vain kuluu sen kummemmin ajattelematta. Päivät ja viikot pyörähtävät toinen toistaan nopeammin, on ollut pakko sopeutua, vaihtoehtoja ei ole ollut. 

Psykologin haastaessa pohtimaan elämää, saan haasteita, mutta toisaalta se on mielenkiintoista pysähtyä elämän suurten kysymysten äärelle. Ymmärrän sen, että kuinka onnekas olenkaan. Asioita on muuttunut, palasia poistunut, joistakin tullut merkityksellisiä ja silti elämä jatkuu. Olen yhtä järisyttävää kokemusta rikkaampi, elämä on kolhinut ja muovannut minusta hiukan erilaisen Minnan. 


Aivan parasta on se, että minulla on se turvasatama - oma koti, jossa saan olla kaikessa rauhassa, omana itsenäni ja poissa maailman sykkeestä. Sillä en enää kykene liitämään tukka putkella paikasta A paikkaan B, olemaan tarkka ja täsmällinen eikä minulla ole voimia ja terveyttä vastata muutenkaan työelämän tahtiin. Hyydyn ja väsyn toisinaan jo pelkästä ajatuksesta, kun täytyy poiketa yksinkertaisen arkeni rytmistä.  


Kiitos elämä siitä, että saan pysyä tuolla turvasatamassa, olen parkkeerannut paattini nimeltä "koti" tuonne sataman laituriin. En aio liikahtaa liikaa sieltä, koska se horjuttaisi minua aivan kohtuuttomasti. Se vaikuttaisi aivan kaikkeen, koko elämääni liian paljon. Parasta on olla juuri näin maltillisesti ja elää hissukseen päivä kerrallaan, antaa elämän keinutella...


Kommentit

Suositut tekstit