Rippijuhlat juhlittu

Elämä kulkee omaa kulkuaan, jokaisen meidän arkeen mahtuu myös juhlaa. Se on sitä elämän kiertokulkua ja jatkumoa, pienistä lapsista kasvaa aikuisia. Niin myös minunkin poikani ovat kaikki aikuisuuden kynnyksellä. Lauantaina vietimme nuorimmaisen konfirmaatiojuhlaa. 


Koronan varjossa juhlimme pienesti ja päivästä muodostui varsin lämminhenkinen ja hieno juhlapäivä. Tässä kohtaa juuri sopiva, muisteltaltavaksi muistojen kirjaan. 

On hienoa se, että kipuilevan arjen keskellä saa pukeutua juhlamekkoon, herkutella ja viettää hetkiä läheisten kanssa. Ne ovat niitä elämän kohokohtia. 



Kolarin kolauksen myötä olen oppinut sen, että kaikkea ei tosiaankaan tarvitse tehdä itse. Ei tarvitse itseänsä stressata väsyksiin asti, sitä saa hienon juhlan aikaiseksi myös paljon vähemmällä. Vaikkapa sillä, että tilaa tarjoamiset valmiina. Tässä tilanteessani minulle ei ole enää tärkeää se, että vieraat kehuvat kilpaa emännän leipomisia. Voin aivan helposti todeta, että ne on tilattuja tai sanoa jonkun tehneen. Minun ei tarvitse ottaa kunniaa tästä asiassa, en kykene siihen ja asia on harvinaisen selvä.




Olen sydämeni pohjasta saakka kiitollinen, kaikki sujui ja tunnelma oli vienon lämminhenkinen. Vieraita oli kolmessa polvessa, nuorin vuoden vanha ja vanhimmat ylitse 70 vuotta. Siihen mahtuu monenlaisia tarinoita kokemuksineen. 


"Sinussa on valo, sinussa on yö
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää

Sade tuli tulvana yli pysäkin
Sinä olet ihme, suuri sittenkin
Sinulla on ilmaa ja kyky hengittää
Olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää"
(Juha Tapio)


"Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä." (Psalmi 139:14)

Tästä se sitten alkaa, lapseni eivät ole pieniä. Rippikoulut on nyt sitten käyty kaikkien kolmen osalta. He opettelevat elämää, erehdyksen ja oppimisen kautta. Voin antaa neuvoja ja ohjeita, mutta jokaisella on oma polku kuljettavanaan, oma henkilökohtainen...

Toivon, että myös käyty rippikoulu antoi eväitä ja miettimisen aiheita. Rippikoulu huipentui konfirmaatiojuhlaan, tosin koronan myötä tunnelma kirkossakaan ei ollut se perinteinen. Tämä oli historiallinen juhla, se jää varmasti jokaisen mieleen. Ikimuistoinen päivä on nyt takana, muistoissa albumissa. 


Ihanaa oli hetkeksi irrottautua arjen koukeroista, nyt saa tuttu rytmi taas astua esiin. Kiitos mukana juhlijoille ja muistaneille ❤️

Kommentit

Suositut tekstit