Palanen tarinaani - aivovammasta

Lomalla on ollut aikaa pohtia ja palauttaa mieliin tapahtumia. Olen oikeastaan ylpeä itsestäni, miten ihmeessä jaksan kaiken tapahtuneen jälkeen?


Aivan oikeasti, miten jaksoin selittää tarinani jälleen kerran tuolle viisaalle asiantuntijalle. Sitä en tiedä, monenko kerran, en pysy laskuissa mukana. Oikeasti, niin monesti... Minulle tuli jopa mieleen, että olisipa pitänyt aikanaan nauhoittaa koko tarinani. Ja sitten vain nauhoitus päälle, ei rasittaisi  minua. On minulla sentään tuo paksu nappi paperia oli tukenani, en millään hallitse tarinastani aivan kaikkea. En millään muista, kun yhtäkkiä kysytään jotain tiettyä asiaa. 

Saan olla kiitollinen siitä, että kaikki meni niin hyvin oikeastaan paremmin, kuin osasin edes kuvitellakaan. Ymmärsin sen vasta jälkeenpäin, kun luin lääkärin kirjoittamaa tekstiä käynnistäni. Hän ymmärsi hienosti kokonaisuutta, aivovamman vaikutusta kipuihin ja kuormitusta ylipäätään.


Tämä kaikki on aivan niin totta, olen sen käytännön kautta ymmärtänyt ja kokenut. Ja niin on, että aivan täysin voi ymmärtää asian vain aivovammainen. Nimenomaan sitä, mitä se arki on näiden vikojen kanssa. Tunteet, kokemukset ja tuntemukset ovat sellaisia, että niiden ymmärtäminen täysin on mahdotonta, ellet itse elä aivovamman kanssa. Esimerkkinä vaikkapa se kaaos päässä, kun olet kuormittunut ja mikään ei onnistu, keskittyminen on lähes mahdotonta. Se tunne pään sisällä. Haluaisit paeta hiljaisuuteen... Eikö näin olekin?

Luen jälleen sieltä täältä erikoislääkärin laatimaa lausuntoa konsultaatiokäynnistä; "Aivovamma aiheuttamassa myös kipujen lisääntymistä, koska aivot eivät jaksa ylläpitää laskevan radan toimintaa. Pään alueen kipuilua selittää hermovaurion oireet..." Tässä, tässä on faktaa ja selitystä oireilleni. Tässä on myös sisäistämistä ja hyväksymistä. Kaiken kaikkiaan on helpotus, kun ammattilainen antaa tietoa, miksi minulla on tällaisia oireita ja kipuja. Se todellakin lopulta helpottaa. 


Jatkan lukemista; "Olennaista on tasapainoinen elämä ilman suuria ponnistuksia ja kuormitusta, kuormituksen jälkeen oltava mahdollisuus levätä, jotta kivut eivät pääsisi eskaloitumaan pahaksi..." Niin, tämä on tätä arkea, kuulostaa aivan varmasti tutulta? 

Olen todellakin kiitollinen, että jaksoin kertoa tuttua tarinaani ties monenko kerran. Tämä käynti oli hyvä ja kannattava, tulin kuulluksi ja ymmärretyksi. Sain eväitä elämässäni eteenpäin ja mikä turvallisinta, minulla on nyt yhteys ammattilaiseen, joka ymmärtää problematiikkani kokonaisuuden. Nimittäin näiden haasteiden keskellä ammattilaisten tuki ja turva on ehdottoman tärkeä. En edelleenkään selviäisi yksin. 


Tässä jälleen palanen tarinaani, uudesta elämästä vamman kanssa. Sopeutumisen tie on pitkä, mutta olen oivaltanut sen, että hyväksymisen polku kannattaa kulkea ensimmäisenä. Miksi näin? Ajattelen, että on helpompi matkata kohti uutta tulevaisuutta, jos olen käsitellyt uutta elämäntilannetta ja jollain tavoin hyväksynyt sen. Sillä ei ole muuta mahdollisuutta...

Rakkain terveisin Minna



Kommentit

Suositut tekstit