Luontopolun voimaannuttavissa energioissa

Tähän aamuun taas heräsin sillä meiningillä, että käteen sattuu, päähän sattuu ja joka paikkaan sattuu. Vilkaisin ulos ja näin upean valoilmiön taivaalla. Ravistelin itseäni ja päätin, että nyt en anna kipujen minua lannistaa, päivästä tulee tylsä sisällä peiton alla... Ajatukseni veivät jo minua tuonne luontoon ja Koivistonkylälle, missä taannoin ensimäistä kertaa vierailimme. Se paikka jäi mieleeni vahvasti ja halusin nähdä luontopolun kokonaan. Sinnepä sitten, vähän aamupalaa ja luonnon hoidettavaksi.

Tiedustelin luontopolun karttaa ja minulle kerrottiin ettei sellaista ole, kyläläiset eivät halua alueelle koituvan ilkivaltaa. Ja korostan tätä, että vieraillessa tuolla kohteessa pidetään ehdottomasti tämä mielessä. Niin kuin tietenkin kaikkialla, missä liikumme luonnossa. 


Reitti lähtee Koivistonkylän museotien levikkeeltä, joten auton saa hyvin parkkiin. Reitti on merkitty punaisilla ympyröillä puihin, myös viittoja löytyy. Reittimerkinnät olivat huippuluokkaa aina Naakkiman laavulle saakka. Tähän saakka löytää hyvin ja eksymättä.



Reitin varrella on mitä upeimpia luonnon muovaamia kohteita, tervaskantoja, satumaisen sammaleista metsää, siirtolohkareita, lampi, puro ja sitä puhdasta luontoa yllin kyllin. 



Siirtolohkareista löytyi mielenkiintoinen infotaulu, jossa kerrotaan siirtolohkareiden syntyneen jääkauden aikana mannerjään kuljettamina usein kauaksi emokallioista. Korkeilla paikoilla maastossa kivet ovat säilyneet näkyvillä, tasaisilla alueilla ne ovat peittyneet muun maa-aineksen alle. Entisajan ihmiset uskoivat, että kiviä ei voinut tuoda paikoilleen mikään luonnollinen voima. Siirtolohkareiden eli hiidenkivien sanottiin olevan esimerkiksi hiisien tai jättiläisten viskomia...

Siirtolohkare


Naakkiman laavulle on parkkipaikalta matkaa 1,5 km. Tuo laavu on erittäin siisti ja hyvin pidetty. Siellä on tunnelmallista istuskella kaikessa rauhassa ja nauttia retkieväistä. 



Minä olin päättänyt jatkaa tästä eteenpäin, koko luontopolun. Ja täytyy todeta, että tästä eteenpäin reitti oli osittain haasteellinen, merkinnät eivät olleet enään niin tiuhaan. 




Ensimmäisen kerran Telkkäpurolla menimme harhaan, palasimme takaisin hieman ja löysimme reitille. Todella tarkkana täytyy olla koko ajan, joskus oli merkkeinä punaisia nauhoja. Loppumatkalla jälleen harhaannuimme reitistä, iso tie oli aivan lähellä ja kävelimme sellaiset 500 m maantien reunaa. Sitten yhtäkkiä näkyi taas punaisia ympyröitä puissa ja viimeiset 800 m mentiin taas luontopolulla metsässä. Merkinnät olivat jälleen kohdillaan.


Hieno elämys, kerta kaikkiaan! Ja mikä parhainta, en ajatellut kipujani lainkaan. Kaikki aistini olivat avoinna, ihmettelin ja nautin. Toivon kuvien avulla edes hieman välittyvän sen tunnelman, mikä retkellämme oli. Mielenkiintoinen kohde, hieman täytyy seikkailumieltä olla mukana, että kiertaa koko reitin. Juuri sen tähden, että reitti ei ollut aina kovin selkeä. Ehkä ensi kerralla palaan jostain kohtaa takaisin, niin ei ole eksymisen vaaraa. 


Luonto se on kerrassaan voimaantumisen kehto, niin kokonaisvaltaisesti. Se on todistettu taas yhden kerran. Loppupäivä levähdetään ja kerätään voimia. Tervetuloa uusi viikko kaikkine mahdollisuuksineen ja haasteineen. Olen voimaantunut ja valmis uusiin koitoksiin 💚







Kommentit

Suositut tekstit