Luonto hoivaa

Tämä viikko on ollut tosiasioiden ja henkisten koettelemusten aikaa. Se on vain niin, että sitä yrittää viimeiseen asti tehdä kaikkensa, jotta asiat olisivat kuin ennen. Toisaalta jollain tasolla olen hyväksynyt aivovammani ja tilanteeni, mutta ratkaisujen edessä on tosiasioiden hyväksyminen vaikeaa.


Minulla oli kolmikantaneuvottelu, jossa ammattilaisten yhteinen näkemys oli se, että minulle haetaan eläkettä, olen työkyvytön. Se oli yllättävän raskas hetki, otin asian raskaasti. Toisaalta kyllä ymmärrän henkisen helpotuksen, koska tämä melkein kolmivuotinen taival on ollut rankkaa. 


Minun konkreettinen apu tähän suureen suruun ja henkiseen hyvinvointiin on tietenkin luonto. Mikään kemiallinen lääke ei ole yhtä tehokas kuin luonnon lääke, näin väitän. On kertakaikkisen upeaa sukeltaa luonnon syleilyyn ja unohtaa hetkeksi kaikki muu. Luonnon kauneus, kevyt ilma, kaikki kauniit yksityiskohdat ovat lääkettä mielelle ja jokaiselle solulle. Eikö totta?



Tuona ratkaisujen keskiviikkona kykenin kävelemään ilta-auringon syleilyyn Riihivuoreen, jonne pääsee hyväkuntoista luontopolkua pitkin. Tämä kaunis paikka yllätti minut kerrassaan, siellä saattoi jopa aistia pienen ripauksen Lapin taikaa. Riihivuoren näköalapaikka sijaitsee Suolahdessa. 



Siellä me istuimme kalliolla ilta-auringon säteiden alla, hengittelimme sitä kauneutta jokaisella solulla. Niin terapeuttista oli tuo taika. Sinne minä jätin päällimmäiset suruni ja ymmärsin sen, että elämä jatkuu ilman työuraa. Aivan varmasti saan tilalle jotain muuta, en saa kiirehtiä. Kaikella on aikansa ja paikkansa, nyt tässä hetkessä on terveyteni se ykkösasia. Edelleen kuntoutuminen jatkuu, voin tehdä itse asioita esimerkiksi nämä luontohetket edesauttavat ja ylläpitävät jaksamista, selviytymistä ja niin psyykkistä kuin fyysistä terveyttäkin.



Minä ihastuin tähän paikkaan, myös Luca näytti viihtyvän ilta-auringon alla. Riihivuoresta tuli yksi voimapaikoista, se lumosi meidät heti kerralla. Luonto lumosi ja hoivasi meitä jälleen, murheet murenivat sammalmättäille, haihtuivat kallioiden koloihin...


Näiden tunnelmien myötä muistuttelen sinuakin luonnon hoitavista elementeistä, kannattaa sukeltaa luonnon hoivaavien energioiden syleiltäviksi 💚 Siitä ei ainakaan ole minkäänlaista haittaa, pelkkää positiivista sanottavaa 💚




Kommentit

  1. Traagisesta onnettomuudesta ja työurasta luopumisesta huolimatta postauksessasi on paljon toivoa. Luonto on tosiaan paras lääke. Luonnossa tulee toisaalta keskityttyä vain hetkessä elämiseen aistit avoinna, ja toisaalta istuttua hiljaa pohtien syntyjä syviä. Noin upeassa paikassa kelpaa voimaantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, näin se juuri on. Eikö olekin upea paikka 💚 ja kotoani vain n. 10 km päässä. Ensimmäistä kertaa tuolla kävin...

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit