Kivun voima

Kivulla on mahdottoman kova voima, kun se haluaa sinut kaataa, se tekee niin. Sain sen kokea jälleen tänään. Sen varmasti tietää kaikki, jotka olette kivun kanssa jollain tapaa naimisissa.


Minä koen niin, että kipu aina jollain tapaa yllättää ja iskee arvaamattomasti. Vaikka minäkin olen suhteellisen pitkään kärsinyt kolarin jälkeen hermokivuista, joulukuussa tulee muuten kolme vuotta. Niin silti, kivut iskevät ja heidän tahtoon on alistuttava. Vaikka olisi kuinka vahva ja tietoinen kaikenlaisista menetelmistä, taktiikoista, keinoista ja kaikesta muustakin, kipu tulee kylään. Se iskee voimalla ja saa sinut voimaan kokonaisvaltaisesti huonosti. Ei mahda silloin mikään, ei mikään.

Olen yrittänyt ylläpitää terveyttäni sitä, mikä on jäljellä. Saan kuntoutusta, liikun voimieni mukaan, elän tasapainoista elämää, yritän ainakin. Silloin kun kova kipu tulee, se tulee. Siihen ei auta mikään, rentoutuminen, mielen hallinta, edes lääkkeet. Vaikka tekisit mitä, se pistää päiväsi sekaisin. Tämän olen kokenut taas tänään.

Makaan sängyllä lämpöhauteiden kera, otin kipulääkkeet ja mietin, että kipu halusi jälleen muistuttaa minua tapahtuneesta. Siitä, että otin yhteen hirven kanssa, hirvi kuoli ja minä en...

Onneksi edes lämmin rauhoittaa pahinta tuskaa, muusta en tiedä. Voi, kun olisi lämpö kaappi, johon paeta tätä oloa. Tässä sitä taas olen poissa pelistä, tästä elämän pelistä. Mieli halajaisi paljon enemmän ja parempaa, mutta se ei ole mahdollista. Se ei vain ole, vaikka minä kuinka yritän. Tilanne on tämä, mikä se juuri tänään on. Kipu haluaa luokseni joskus voimallisemmin, ehkä se haluaa minua muistuttaa siitä kaikesta, mitä on tapahtunut. Minä en ole niin kuin ennen, mutta saan olla kiitollinen elämälle, että olen tässä.


Kuin sopivasti, taivas tiputtaa kovasti vettä, itkemme yhdessä. Mieli on maassa, minuun sattuu. Elämä, se sattuu minuun. Tiedän sen, että en tästä kovin korjaannu ja tiedostan sen, että mielen ollessa maassa, minuun sattuu vielä enemmän. Kuuntelen sateen roolinsa peltikatolla, kuin se löisi minuun tahtia. Surra täytyy ja itkeäkin, mutta mielen haluaisin säilyttää positiivisena. Silloin näen mahdollisuuksia, myös kipujen kun keskellä. En saa menettää luottamusta elämään, en saa...

Taidan muuten yrittää nousta, ottaa sateenvarjon ja astella Lucan kanssa metsäpolulla. Vaikka vain vähän, sen verran, että nousen ja yritän. Käyn hakemassa kostean metsän energiaa, ehkä sillä on tarjota jotain erityistä juuri tänään...



Sinä, joka kamppailet kipujen kanssa, ymmärrät vähäiset voimat kipujen iskiessä. Se voi olla maraton suoritus, jos jaksat lähteä koiran kanssa pienelle happihyppelylle. Joskus sekin voi olla aivan liikaa. Kipu hallitsee niin kokonaisvaltaisesti, se lamauttaa, niin halutessaan. Yritetään pärjätä ja jaksaa, voimahalaus kaikille kipujen kanssa taisteleville kohtalotovereille❤️


Kommentit

  1. Niin tuttua huttua nykyään nämä kipuilut. Ei totu, aina yllättää. Hyvää viikon jatkoa sinulle ❤

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja toivon myös sinulle valoa ja kaikkea hyvää🙏❤️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit