Syksy tuo tullessaan monenlaista

Syksy, se tekee tuloaan. Niin kovasti tahtoisin vastaan pistää, mutta ei auta. Nenään tunkeutuu jo syksyinen tuoksu ja kosteus, marjat kypsyvät, omenapuiden oksat roikkuvat pian kypsyvistä omenoista ja koulut alkavat. Niin nopeasti tämä aika menee, kuin kiitämällä vuodenajat vaihtuvat.


Minulle on tietenkin parasta se tuttu arki rutiineineen ja omine lepohetkineen, niitä odotan. Hiukan jännitän tulevia syksyisen koleita ilmoja, minkälainen kipujen tilanne tulee tänä syksynä olemaan. Toivoisin kovasti, että maltillinen. 

Tämä syksynä tapahtuu muutakin, sillä on kulunut noin 2 vuotta ja 9 kk kolarista. Ja nyt on sen aika, että vakuutusyhtiö vaatii työkokeilua. Hoitava neurologini oli sitä mieltä neuropsykologisten tutkimusten perusteella, että en ole työkykyinen. Siinäpä sitä sitten pähkinä purtavaksi. Muuta mahdollisuutta ei minulla ole, kuin yrittää paluuta työelämään. Kokeilen tutussa yksikössä, joka on minulle inhimillistä. Minun ei tarvitse jännittää henkilökuntaa, se helpottaa tilannettani kovasti. Tiedän, että voin olla oma itseni kaikkine vikoineen ja puutteineen. 

Se, että miten työkokeilu onnistuu? Se on sitten aivan eri tarina, sitä en voi itse päättää enkä siihen enempää vaikuttaa. Olen oma nykyinen itseni ja aika näyttää, mihin kykenen. Tietenkin, hiljaa mielessäni haluaisin uskoa ja toivoa, että ihme tapahtuisi. Sellainen ihme, että olisin kuin ennen. Minna, joka kykenisi tekemään ahkerasti töitä. Hiljaa ja salaa sitä toivon, mutta ymmärrän kyllä, mikä on realiteettini tällä hetkellä. Ja se saa minut hiukan jännittämään, mitä tästä syksystä tulee? 


Sekin on muistettava, että minulla on muutakin elämää, kuin ainoastaan minä ja työkokeilu. Minulla on perhe ja kaikki se normaali hulinaa, mitä kuuluu perhe-elämään. Se vie minulta jo voimia, se on minulle täysin työ. Silti välillä olen aivan kuutamolla, tarvitsen lepoa, unohtelen asioita ja tuntuu, etten aina tahdo jaksaa kaikesta suoriutua. 

Niin, mitä tämä syksy tuo tullessaan? Kykenenkö tai selviääkö minä? Isoja kysymyksiä, joihin on mahdotonta vielä vastata. Lähden tositoimiin ja sitten nähdään, mitä tapahtuu. Hiukan hirvittää kun, melkoisia ristiriitoja, tunteita, toiveita ja ajatuksia, ehkä myös vaatimuksia minulle. Minun pitäisi nyt kyetä, jaksaa ja suoriutua. 

Syksy, se tosiaankin tulee ja tuo mukanaan isoja asioita. Tiedän jo, että en yksin selviäisi tästä kaikesta. Jälleen kerran jaksan olla kiitollinen, että minulla on liuta vahvoja ammattilaisia tukena. En todellakaan pärjäisi yksin tässä tilanteessa.  

Tämä syksy on minulle vaativa näytön ja suoriutumisen paikka. Minun on rauhoitettava mieleni ja pysyttävä maltillisena. Tehtävä rauhassa asioita, yksi kerrallaan ja oltava itselleni armollinen. En voi tehdä yhtään enempää, on tehtävä se, mihin kykenen. Kova paikka, sen myönnän. Minun on kohdattava tosiasioita ja joudun olemaan taas kasvotusten sen todellisuuden kanssa. Mitä tapahtui ja miksi olen tällainen kuin olen? 


Tervetuloa nyt kuitenkin syksy, en voi tätä ohittaakaan. Minua jännittää, kai se on aivan normaalia elämää. Elämä, ei ole mitenkään helppoa, mutta kokemusrikasta se ainakin on. 


Kommentit

  1. Toivon, että kaikki menee hyvin ❤. Muista olla itselle lempeä ja armollinen ❤.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit