Poluilla

Tein metsälenkin Lucan kanssa ja luonto oli ihanan raikas. Siinä kävellessä, ihmetellessä ja pysähdellessä sanojen helinää tulvi ajatuksiini. Luonnosta tietenkin, mistä muustakaan...
🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲


Polkuni johtaa rauhaan, metsän piiloihin
sinne äärelle hiljaisuuden.
Sinne, missä saa vapaasti tuuli tuivertaa
hiuksia heilutella, sotkuun ne puhallella.
Sinne, minne ei autojen kaasuttelu yllä,
missä melua ei saata kuulla.

Sinne, missä saattaa tuoreen heinän haistaa
ja sammaleelle istahtaa.
Siellä hiljaisuuden voima voimistuu,
tuntea saa oman rauhan.
Aika hukkuu, ajan taju katoaa
ei kelloa muista 
ei laisinkaan.

Polulla askeleet tuntuvat kevyiltä, kiireettömiltä,
viipyileviltä.
Siellä on aikaa ihmettelylle, 
kiireettömyydelle.
Siellä saattaa sisäisen lapsen tavoittaa,
jopa hyppely kivillä houkuttaa.


Siellä on mahdollisuuksia
nähdä ja kokea 
maistaa ja haistaa
levätä ja voimaantua.
Siellä on luonnon oma huvipuisto,
sinne uppoutuu kätköihin käpertyy
mielen saloihin piiloutuu.

Se kuinka mieli rauhoittuu, olo rentoutuu
senkin tunteen kokea saattaa.
Kuinka murheet haihtuvat tuulten mukaan,
polulle karisevat loputkin rippeet.


Siellä voi aistia luonnon voimaa,
vihreää, puhdasta taikaa.
Halailla koivun runkoa, kannolle istahtaa
tai sormet pyyhkäistä pihkaan.
Siellä on vapaus, rauha ja ihana yksinäisyys.
Siellä voi kohdata syvimmätkin tunteet, toiveet
ja haaveet.

Askeleet kulkiessa aina vain kevyempiä
maan jalkojen alla saatat tuntea
kiitollisuus valtaa mielen sopukat.
Sydän rauhassa lyö,
niin ihanaa on polkuja taivaltaa
niin ihanaa on tuntea mielen rauhaa.
Kiitollisuutta vastaan ottaa,
elämän voimaa hengittää.


Niin monenlaisia polkuja kohdata saattaa,
mutkaisia, kivikkoista, ylä- ja alamäkiä.
Siinä on se salaisuus, elämän arvaamattomuus,
ei tiedä meistä kukaan
ei aavistaa saata.
Minne matkamme poluilla johtaa,
minne tiemme vie.
Elämä kuljettaa suuntaa
sinua ja minua johdattaa.
(Minna G.)

🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲🌱🌲





Kommentit

Suositut tekstit