Miten pärjään kivun kanssa? - ajatuksia

Olen kärvistellyt kipujen kanssa taas muutaman päivän, koville on ottanut. Ennen kaikkea se ajatus, kun tiedän mitä taas on odotettavissa ja mitä saattaa olla pahimmillaan vastassa. Sitä olen kovasti mielessäni pyöritellyt, että mitä voisin tehdä tai mikä auttaisi minua. Toisaalta minulla on jo kokemusta siitä, että kipu kulkee mukanani, se on seuralaiseni nyt ja ehkä aina jollain tapaa. 



Oivalsin yhden tosiasian selatessani kivun kanssa -kirjaa, jaan sen myös sinulle. Nimittäin kipujen kanssa painiskellessa on minun suunnattava ajatustani siihen, että miten saan helpotusta krooniseen kipuun, mikä lievittää ja auttaa kipuun.

Tätä tukee se, että terveystieteiden tohtori ja OMT-fysioterapeutti Tapio Ojalan mukaan kroonista kipua ei ole kukaan pystynyt parantamaan, siksi on syytä hyväksyä itsensä vajavaisena ja toimintakyvyltään rajoitteisena. Hän muistuttaa, että kaikesta huolimatta silti ihmisenä yhtä arvokkaana kuin ennenkin.


Miten paljon minullekin on kertynyt kokemuksia näiden muutaman vuoden aikana siitä, että kärsin kaikenlaisista ihmeellistä oireista. Minulla on takana lukuisia lääkekokeiluja ja alkuunsa hyppään ilosta melkein kattoon, toive kivuttomuudesta on valtaisa. Ja sitten romahdus, kivut eivät lopu. Vaan tilalle tulee muuta mm. sydämen tykytystä, korkea tai matala verenpaine, suun kuivumista. Ja sitten taas vaihdetaan lääkkeitä. Minusta pitäisi terveydenhuollossa kertoa ja korostaa sitä, ettei kipua saa kokonaan pois sekä kannustaa löytämään muita keinoja kivun kanssa elämiseen, toimeen tulemiseen. Todellakin, eikä vain lääkkeitä aina vain kovempia ja vahvempia määrätä. 

Minäkin tarvitsen hermokipuihin lääkkeet, mutta ymmärrän sen, etteivät ne vie kipuja kokonaan pois. Ne helpottavat, mutta tarvitsen muita keinoja tueksi ja rinnalle. Näin saan muuta ajateltavaa ja kivut eivät hallitse liikaa, päiväni eivät ole kipukeskeisiä. Tämän olen ymmärtänyt ja oivaltanut. Myönnän, että kuvittelin alkuun kipujen lähtevän lääkkeillä kokonaan pois. En ymmärtänyt sitä, asia oli minulle aivan uusi ja vieras. Todellakin, kannattaisi huomioida tämä siellä terveydenhuollossa. Enemmän kipuun liittyvää keskustelua ja selittämistä perusteluineen, silloin kipupotilas ymmärtäisi ehkä paremmin, mistä on kyse. Lääkkeet pelkästään ovat kuin laastari, kipupotilas tarvitsee laajempaa kokonaisuutta ja näkemyksiä tueksi rinnalleen.


Olen sitä mieltä, että paras tapa selviytyä on se, että hyväksyy tosiasian ja tilanteen. Ja se sopeutumisen tie, se on paras polku, joka johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Tätä samaa kirjoittaa Ojala (2018), jotta kroonisen kivun kanssa pärjää, kannattaa elämässä keskittyä muihin asioihin. Hän kannustaa hyväksymän kivun olemassaolon, koska kivulle antaessa rauhan, siitä myös kärsii vähemmän. 

Nämä Ojalan ajatukset kolahtivat minuun, nyt ymmärrän enemmän tätä asiaa. Olen oikealla tiellä, minun tulee jatkaa elämääni niillä resursseilla, mitkä ovat jäljellä. Ja liiallinen kipukeskeisyys on haitaksi. 



Tapio Ojalan sanoin: "Kipua ei voita sotimalla sitä vastaan, vaan lopettamalla sodan."

(Lähteenä käytetty : Tapio Ojala, 2018. Kivun kanssa. Vastapaino.)

Kommentit

Suositut tekstit