Kivun hyväksyminen - ajatuksia


Miten minä voisin hyväksyä kipuni? Tuo kysymys ehkä askarruttaa sinuakin, olen myös itse tuota asiaa päässäni joskus pyöritellyt. Haluan jakaa sinulle jälleen ajatuksia, toivottavasti et kyllästy. Koen itse asian tärkeäksi, sillä tuossa kirjassa kivun kanssa on erittäin hyvää tietoa. Asiat ovat tukeneet minun ajatusmaailmaa ja toivon, että myös sinulle on ajatuksista tukea ja hyötyä.


Olen miettinyt omalla kohdallani sitä, että en ole tietoisesti päättänyt hyväksyä minussa asustavia järkyttäviä kipuja. Olen pikkuhiljaa tullut tietoiseksi niistä, tutustunut ja saanut tietoa. Asia on tullut kokemusten myötä (kipukohtaukset, sairaalareissut, lääke kokeilut jne.) tutummaksi ja osaksi minua. Olen myös ajan kuluessa saanut henkisestä vahvuutta ja ymmärrystä lisää. Olen etsinyt keinoja tueksi, jotta ajatukseni eivät pyöri ainoastaan kivuissa. Olen huomannut minua auttavan suunnattomasti luovat keinot ja hetket luonnossa. Kipukroonikon tie ei ole yksinkertainen, se on matka, joka jatkuu ehkä koko elämän ajan. Ajattelen, että hyväksymisen polku onkin henkilökohtainen, jokainen määrittelee itse sen mitä haluaa ja mitä se merkitsee.

Terveystieteiden tohtori ja OMT-fysioterapeutti  Tapio Ojalan (2018) mukaan myös hyväksyminen on prosessi, se ei ole päätös. Hän korostaa, että minun hyväksyminen on minun hyväksyminen ja sinun hyväksymisesi on sinun hyväksymisesi. Hyväksymiselle ei ole mittaria tai testiä, siksi ei voida sanoa, onko joku hyväksynyt vai ei kipunsa. Voidaan esittää arvioita, jotka ovat suuntaa antavia ja perustuvat mm. psykososiaalisiin tekijöihin. Tutkimukset osoittavat, että hyväksyminen on yksi parhaista tavoista selvitä kroonisen kivun kanssa. (Ojala 2018)


Olen kipukohtausten myötä saanut kokemusta todella vaikeista hetkistä, niitä on edes mahdoton sanoin kuvata. Ja etenkin ne yöt, jolloin kivut hyökkäävät kimppuun, ne valvottavat ja saavat jopa pelkäämään.  Saatat tietää ja ymmärtää, mitä tarkoitan? Ojala (2018) kirjoittaa, että viimeistään kivun kanssa joutuu vastakkain silloin, kun on nukkumaanmenoaika. Yöllä ovat ainoana seuralaisena omat ajatukset ja kehon tuntemukset. Ojala opastaa, että ajatuksia kannattaa tarkastella, mutta niiden kanssa ei saa jäädä vatvomaan. Pohjimmiltaan se tarkoittaa sitä, että ei tarkastele kipua ajatuksista ja tunteista käsin  vaan itsessään ajatuksia ja tunteita. 

Kipu ja hyväksyminen: 

💜 Hyväksyminen tarkoittaa, että elämä on tässä muodossaan hyvää.

💜 Kipua ei ole tarvetta paheksua, eikä tuomita.

💜 Kipua ei pidä pelätä.

💜 Yritä kohdata kipu.

💜 Tee arjesta ja elämästä omanlainen.

💜 Sinä voit nauttia elämästä ja olla onnellinen, kivusta huolimatta.

💜 Kipuilevanakin haluat ja voit tehdä asioita, joista nautit ja on hyötyä ja jotka saavat elämän tuntumaan elämisen arvoiselta.

💜 Mitä enemmän elämässä on hyvää, sitä vähemmän on kielteistä.

💜 Sisällytä elämääsi arkirutiineja, harrastuksia ja ihmiskontakteja.

💜 Tee asioita, joista tulee hyvä olo.


Keräsin muutamia vinkkejä, mutta en väitä niiden olevan ainoita ja oikeita. Niin kuin on todettu, että kipu kokemuksena on yksilöllinen. Ei ole olemassa mitään oikotietä onneen. Jokaisella on varmasti oma henkilökohtainen kokemus ja näkemys, mutta ehkä näistä ajatuksista on jotain hyötyä. Luulen, että ne saattavat herättää sinussa lisää ajateltavaa.


Meillä jokaisella on niitä huonoja päiviä, mutta uskon tiedon, kokemusten ja ajatusten myötävaikutuksella, niiden olevan pikkuisen helpompia 💜


( Lähteenä: Ojala Tapio, 2018. Kivun kanssa. Vastapaino)



Kommentit

  1. Ei ole sanoja kivun kanssa elämiseen, se on varmasti juuri niinkuin kirjoitat, että hyväksymisen kautta asia tulee omaksi. Ei helpommaksi, ei kivuttomaksi, mutta omaksi. Samaa on ollut oman aivovamman hyväksyminen itsellä. Kaikki on niinkuin tähänkin asti, mutta mieli ja järki hyväksyy jo paremmin nykyisen tilan.
    Sain niskavammaa varten Lymed- painepaidan ja se on ihana! Tiukka ja napakka sidos auttaa niskan lihasten toiminnassa ja auttaa pään kannattelussa. Lisäksi itselläni on hyötyä ihan olemiseen muutenkin, auttaa jollain tapaa myös levottomuuteen ja väsymiseen.
    Terveisiä ja kiitos ihanasta blogistasi!
    T.
    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, ja myös tuosta painepaita kokemuksestasi. Ennen kaikkea mielenkiintoista kuulla, että auttaa levottomuuteen ja väsymiseen.Ja mitä kä uhan nta, että sinulle on ollut apua.
      Jaksamista päiviksi ja terveisiä!
      Minna

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus. Minulla on jonkin verran ja ohi meneviä kipuja liikkuessani ja rasituksen jälkeen. 30 vuotta sitten syövän takia tehtyjen leikkausten takia olen lievästi (?) invalidisoitunut. Kun kipuja on ollut jo noin kauan, on niihin jo tottunut ja hyväksynyt, että niitä on. Nukkumiseen liittyen - käytän painopeittoa ja se on auttanut siihen, että nukun huonosti. Painopeitto rentouttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,tuo painopeitto on varmasti hyvä apu... Voimia sinulle ❤️

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit