Kiitollisuus voimavarana

Sitä tässä tuumaan, että saanhan olla kiitollinen aidosti ja oikeasti? Onhan minulla oikeus kiitollisuuteen, jos niin tunnen? Saattaa tuntua oudoilta ja typeriltä kysymyksiltä, miksi tuollaisia edes mietin. Viime päivinä kiitollisuus on ollut vahvasti mielessäni, läsnä ihan jokainen hetki.


Olen pyöritellyt sitä kiitollisuuden tunnetta monin eri näkökulmin ja todennut, että kiitollisuus tunteena on hyvin voimakas. Se täyttää sydämen ja samalla jokaisen solun. Se voimaannuttaa, koska kiitollisuus huuhtoo kaiken negatiivisuuden. Lehdissä ja kirjoissa opetetaan sitä, kuinka kiitollisuutta voi oppia ja opetella. Tätä mietin, voiko aitoa kiitollisuutta opetella vai onko se sisäsyntyinen luonteen piirre, ominaisuus, syntymälahja? En osaa tähän sanoa mitään, ehkä joku viisaampi sen selittää. Minulle kiitollisuus on osa luonnettani, osa persoonaani ja se kulkee vahvasti mukana yhdessä myönteisen ajattelun kanssa. Näin itse ajattelen, että myönteinen asenne ja positiivinen ajattelu kulkevat käsikädessä ja liittyvät kiitollisuuden näkemiseen ja kokemiseen. Ja tietenkin päinvastoin, kiitollisuuden kautta näkee asioita positiivisuuden valossa. 

Kiitollisuuden aito tunne ja oivallus liittyy myös asenteisiin. Osaatko olla kiitollinen vaikka elämäsi ei ole lähimainkaan täydellistä? Sitä jäin miettimään, että kiitollisuuden voima on osa asenne maailmaa. Miten asennoidut elämääsi, mistä olisit kiitollinen? Minusta kiitollisuuteen ei tarvita lottovoittoa, ylennystä, ylipäätään se ei liity millään tavoin maallisen mammonaan. Sinä voit olla aidosti kiitollinen paljon pienemmistä ja arkisemmista asioista, sinä voit olla kiitollinen myös kolhiutuneena, sairaana kaikkine vikoineen ja puutteineen. Mieti asioita ja katsele aivan lähellesi, älä haikaile sellaisia mihin ei ole mahdollisuuksia. Kuulostele ja tunnustele itseäsi, mistä tänään saan olla kiitollinen? 


Minulle kiitollisuuteen liittyvät asiat ovat hyvin arkisia jopa itsestäänselvyyksiä joillekin. Esimerkiksi jokin erityinen aamu tuntuu ainutlaatuisella, kun aurinko paistaa ja minulla on suhteellisen hyvä kiputilanne. Silloin nautin aamukahvit terassilla, olen kiitollinen siitä hetkestä. Jokin terapiakerta on ainutlaatuinen ja saatan kokea suurta kiitollisuutta siitä, että saan apua. Tai joskus mieleni valtaa kiitollisuus siitä, että jaksoin imuroida tai jaksoin tehdä Lucan kanssa pidemmän lenkin. Kiitollisuuden aiheet ovat arkisia, ei mitään mahdottomia. Myönteinen tunne herää sisältäni voimakkaasti ja aidosti, sen kummemmin miettimättä. Silloin negatiivisuus katoaa ympäriltäni, näen elämäni ja ympärillä olevan lempeämmin. 


Löysin kiitollisuudesta mielenkiintoisen artikkelin, joka kertoo siitä, että kiitollisuus ei ole mikä tahansa arvo. Sillä on oikeasti terveyteen liittyviä vaikutuksia ja nimenomaan positiivisia. Lukaise artikkeli alla olevasta linkistä: 

Alussa esittämiini kysymyksiin voisin nyt vastata, että minulla ja meillä jokaisella on oikeus olla kiitollinen nyt, tänään ja huomenna. Saamme olla kiitollisia ja kannattaakin olla myös aivan pienistä asioista ympärillämme. Kiitollisuuden tunne on myönteinen voima, joka kannattelee meitä haastavina hetkinä. Se on voimavara, joka antaa valoa myös pimeään ja tuo myönteistä voimaa. Olen nyt kiitollinen, että sain tämän postauksen valmiiksi tässä kaiken keskellä. ❤️:lla Minna




 

Kommentit

  1. Kiitollisuuden sanotaan olevan vahvan ihmisen piirre, ja sinä jos kuka olet vahva!!
    Itse joudun harjoittelemaan kiitollisuutta masennukseni vuoksi, mutta minulla on bullet journalissani aina kiitollisuuspäiväkirja, johon listaan aamuisin aina edellisen päivän kiitollisuuden aiheet.

    Kiitollisuus on voimavara. Se on tapa nähdä asiat positiivisessa valossa, ja kyky olla kiitollinen niinä huonoinakin päivinä, auttaa jaksamaan. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, näin on, että kiitollisuus auttaa huonoina hetkinä ja päivinä. Hyvä, kun olet löytänyt kiitollisuuspäiväkirjan :)
    Kaikkea hyvää sinulle ja positiivisia ajatuksia :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit