Suru koskettaa

Suru se hiipii aivan ihon alle,  se koskettaa syvälle sieluun saakka. Suru se tulee joskus yllättäen, ennalta arvaamatta. Se pysäyttää ja pistää miettimään tätä elämää, elämän haurautta ja haavoittuvuutta. 


Nämä asiat ovat kovin tuttuja myös itselleni ja sitä edelleen mietin, että yksi hetki voi muuttaa kaiken, aivan kaiken. Sillä on laajat seuraamukset, koska se koskettaa usein laajaa joukkoa. Ei ainoastaan häntä/ heitä, joihin tämä hetki on kohdistunut.

Pohdin tässä myös sitä, että nämä hetket ovat todella hauraita, jotkut selviävät ja toiset eivät. Se selviäminen, hengissä säilyminen saattaa olla kamppailua ja tuskien taivalta. Toisaalta siihen liittyy kiitollisuus, että on hengissä. 

Elämä ei ole yksin minun tai sinun käsissä. Vaikka kuinka yrittäisimme ja tekisimme kaiken täydellisesti tai epätäydellisesti, emme vaan mahda kaikille tapahtumille mitään. Emme voi vaikuttaa kaikkiin asioihin. Sen olen myös itse saanut omakohtaisesti kokea.


Surun täytyy antaa tulla, suru pitää surra. Sitä ei kannata kätkeä, koska se vahingoittaa sisintäsi. Jokainen meistä suree eri tavoin, yhtä kaavaa oikeaa ei ole. Surun kanssa ei välttämättä kannata jäädä yksin, se voi olla ahdistavaa. Minun tapani selviytyä surun kanssa on ollut mm. avoimuus, puhuminen, luovat keinot ja terapia. Suosittelen miettimään juuri sinulle sopivia tapoja käsitellä surua. 

Olen pohtinut sitä, että ehkä on armollisempaa elää ja nauttia jokaisesta hetkestä, päivästä ja vuodesta. Ja tehdä asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja miellyttäviltä. Olla läsnä juuri tässä hetkessä, eikä miettiä asioita tehtäväksi tulevaisuudessa. Sillä koskaan ei tiedä, milloin matkamme päättyy. Milloin askeleemme johtavat viimeiselle polulle.

Lämpimin ajatuksin

Minna





Kommentit

Suositut tekstit