Kipu

Auts, jomottaa, juilii, sykkii, pakottaa, vihloo... Nyt se on minussa jälleen, kipu. Tiesin, että palaat, mutta silti olisin toivonut sinun jättävän minut rauhaan...

Se vain on niin, että krooninen kipu vie suunnattomasti energiaa. Sain onnekseni elää hetken kivuttomana, tuon helle jakson loppupuolella oli todella muutama päivä lähes normaalia. Sain kerätä voimia siihen, että jaksan taas kipujen kanssa. 


Sain huomata aamulla, että myös puutarhassa pionit olivat nuukahtaneet sateen jäljiltä. Nekään eivät kukoistaneet enään yhtä upeina ja viehättävinä. Symbolisesti aivan kuin minun tilanteeni, tänä aamuna olin kipuileva ja nuutunut. Se into ja voimallisuus olivat kadoksissa. 

Tätä tämä arkeni nykyään on, hyvin vaihtelevaa ja haasteita riittää. Onneksi kuntoutukset jatkuvat ja fysioterapia jälleen käynnistyy. Ehkä ne tuovat minulle hiukan taas apua. Pääni todella vaihtaisin, jos se olisi mahdollista. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole, on vain sopeuduttava ja etsittävä keinoja selviytyä.


Silmäilin Tapio Ojalan kirjaa nimeltä kivun kanssa, ja sieltä löytyi muutama kohta, johon jaksoin tarkemmin pysähtyä. Ne jollain tapaa lohdutti minua ja aivan varmasti myös muita kipupotilaita. Ojala taitavasti käyttää vertauskuvaa, jonka asia koskettaa myös kipua. Hän kertoo, että filosofi Thomas Nagel pohti esseessään vuonna 1974 sitä, että miltä tuntuu olla lepakko? Nagel kirjoittaa, että vaikka kuinka tutkisimme lepakon ruokavaliota, pariutumista, suunnistustaitoja ja sosiaalisia suhteita, emme koskaan saa tietää sitä, miltä tuntuu olla lepakko.

Tapio Ojalan (2018) mukaan kivun kokemus on aina yksilöllinen, vaikka käytössä on kaikki nykyaikaiset tekniset välineet ihmisen ja aivojen tutkimiseen. Nämä eivät kerro mitään kokemuksen sisällöstä. Ja ainoa tapa selvittää, miltä tuntuu kokea kipua, on kysyä sitä kipupotilaalta itseltään. Hän korostaa, että kipu elettynä ja koettuna on eri asia kuin kuva aivoista tietokoneen näytöllä tai magneettikuva rangasta. Kivun kokemuksen olemukseen kuuluu myös sen epämääräisyys.

Kipu vaihtelee, Ojalakin kirjoittaa tästä. Hän kuvaa hyvin, että jonakin päivänä voi elää kuten muutkin ja toisena päivänä kaikki on telakalla. Kipu elää omaa elämäänsä, sillä on omat säännöt ja tavat, joista ei ota selvää. 

Kuva: Hanne Manelius

Minulla ei ole mitään lisättävää, tämä osui ja upposi. Näin on, Tapio Ojalan kirja on hyvä ja mielenkiintoinen. En vain jaksa lukea sitä kannesta kanteen, mutta silmäilen ja löydän osuvia asioita. Uskon palaavani kirjaan vielä. On kevyempi olo, kun löytää asioille ja omalle kivulle viisaampien tekstejä ja selityksiä.

Nyt kohti uutta viikkoa ja tapahtumia. Suosittelen muuten tuohon kirjaan tutustumaan, jos kipu on osa elämääsi.

❤️:lla Minna

Kommentit

Suositut tekstit