Kelpaanko tai riitänkö?

Miltä tuntuu, kun et enään "kelpaa" minnekään ja mihinkään? Tai jos olet kuilun pohjalla ja kukaan ei ojenna auttavaa kättä? Tätä se on valitettavasti arki, kun et ole terve. Se on jatkuvaa taistelua omista oikeuksistaan.

Kirsikan kukat -kauniin herkkiä kuin elämä

Terveenä sinusta "revitään" kaikki irti työelämässä, saat paiskia hommia ja tehdä ylitöitä. Palkka juoksee ja kaikki on hyvin tai oikeastaan enemmän kuin paremmin, sinulla on tilipäivä kerran kuukaudessa ja lomarahat päälle. Kannattaa olla tyytyväinen näihin etuihin.

Minulla on kolarin seuraamuksena aivovamma, työkyky on mennyt. Olen kuilun pohjalla, jonne olen romahtanut ilman omaa tahtoani. Tänään minulla oli kolmikantaneuvottelu. Ilman neuropsykologiani en olisi siitä selvinnyt, koska palaveri oli minulle rankka. Tilanne on vain niin lohduton, minun on haastavaa kuunnella ja olla pitkään läsnä. Asia ja aihe myös ovat minulle herkkiä. 

Omenapuunkukat - saavat minut toivomaan

Tänään olen itkenyt enemmän kuin koskaan kolarin jälkeen. Romahdin täysin, kehoni tuntuu heiveröiseltä ja tilanne kohtuuttoman raskaalta.  Ja kaikki liittyy siihen, kun en ole terve. Kaikki tämä veivuu, epätietoisuus, byrokratia jne. ovat vain seurausta juuri siitä, kun en ole kuntoutunut terveeksi ja työkykyiseksi. Kaikki olisi toisin, jos kykenisin töihin.

Meitä kohtalotovereita on varmasti lukuisia, miksi asiat ovat niin monimutkaisia? Sitä en tiedä, kunpa jokin viisas sen selittäisi. Minun asiat eivät paljoa valjenneet, syksyllä jatketaan työkokeilupaikan etsimisellä. Siinäpä se onkin, kuka minut huolii tällaisen aivovammaisen naisen, joka ei kykene  ja jaksa kauan. Epävarmuuden leijuessa ympärillä, jaksanko ja selviydynkö päivän, kaksi vai en ollenkaan. Tiedätkö, miltä se tuntuu? Se riipaisee syvältä ja paljon, sattuu. Mielessä pyörii kysymyksiä kelpaanko, riitänkö ja olenko tarpeeksi
juuri tällaisena, kuin olen.

Lohdutuksen kukat

Ihana ystäväni lohdutti minua, kiitos siitä. Hänen kehoituksesta kävin ostamassa muutamat kukat ja tuoreet pullat. Keitin kahvit ja hengittelin elämää. Tätä se on, jatkuvaa vuoristorataa, kunpa vain jaksaisi pysyä kyydissä. Onneksi kahvi maistuu ja saan nähdä neilikoiden upeaa väriloistoa. Olen elämän vietävänä, minne se sitten kuljettaakin...

Kommentit

  1. Voimia <3 Asioilla on tapana järjestyä (klisee, mutta totta - ajan kanssa ja omalla hyvällä tavallaan). Etähalaukseni sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen samaa mieltä kanssasi. Kyllä ne asiat vielä järjestyvät, minun pitää vain jaksaa ja malttaa. Täältä etähalaus takaisin :)

      Poista
  2. Ihan kamalasti tsemppiä sinulle <3 varmasti on rankkaa ja ehkä kohtuuttomankin tuntuista. Sinulle on käynyt kurjasti, mutta työkokeilu on varmaan todella hyvä juttu<3 siihen sinulle paljon voimia ja jaksamista! Sinulle on käynyt onnettomuus, mutta et ole yhtään sen huonompi! Onnettomuudesta johtuen jotkin asiat vaan ovat rajallisia. Jos yhtään lohduttaa! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit