Vuodatuksia

Jotta totuus ei pääse unohtumaan... 
Nyt tulee hiukan vuodatuksia, koita kestää. Tosiasioista on pakko kertoa, en halua valikoida vain positiivisia asioita. Haluan sinun lukevan rehellistä arkeani, mitä se on silloin kun et itse kykene kaikkiin asioihin vaikuttamaan. 

Kuva: Hanne Manelius

Parin kuukauden fysioterapiaton aika on tehnyt tehtävänsä, koska yläkroppa on jäykkä. Tilanne on pahentunut, oikean puolen jokin hermo kiristää niin, ettei oikea käsi nouse normaalisti. Kaula- ja rintarinka ovat kivuliaat ja jäykät. Aloitin fysioterapian, koska en voi enään odottaa. Minulle määrättiin rentouttava lääke, mutta se ei tilannetta estänyt ehkä kipuun hiukan. Lääke oli kuurina, joten se on päättynyt.

Yritän ja yritän, päivästä toiseen... Olen tehnyt kävelylenkkejä päivittäin Lucan kanssa ja tällä viikolla käveltiin yhdessä vertaistukiystävän kanssa pururadalla. Olipa mahtava jutella ja jakaa ajatuksia, me ymmärrämme niin todella toisiamme. Ihanaa on ollut tutustua sinuun kohtalotoveri❤️

Soitin neurologian poliklinikalle, koska hoitavalle neurologille pitäisi saada soittoaikaa. Ja kuinka ollakaan, sain kuulla ikävän uutisen, hän on lähdössä pois. Apua, jään taas tyhjän päälle. Sitä mietin, että kuka ottaa vastuun asioistani!? Nimittäin aivan lähiaikoina on tulossa moniammatillinen palaveri, jossa minun asioistani ja vakuutusyhtiön toimesta ammatillista kuntoutusta pohditaan. Hoitavalla neurologillani olisi tärkeä rooli. Tämä ainainen ammattilaisten vaihtuminen, kyllä on rasittavaa. Taas olen tuuliajolla, kuka tutustuu asioihin ja ottaa vastuun? Ja sitten se yksi asia, en jaksa taas kertoa alusta alkaen tarinaani. Tutustuminen vie myös oman aikansa, niin rasittavaa. Se ei ole yhtään sitten saman tekevää, kuka hoitaa asiaa. Luottamuksen rakentaminen ja yhteistyön virittäminen ottaa aina oman aikansa. Eikä se ole itsestäänselvyys.

Kuva: Hanne Manelius

Tuntuu taas kovin rankalta kaikki. Ymmärrän myös työntekijöiden vaihtuvuuden toisaalta, mutta itse ollessa siinä ytimessä, kohteena ja potilaana. Se ei tunnu yhtään mukavalta. Asioiden etenemiseen tulee väistämättä mutkia, jotka vaikuttavat kokonaistilanteeseen. 

Ammattitaitoinen neuropsykologini seisoo onneksi rinnallani, siitä jälleen kiitos. Onnekseni minulla on paikka, jossa voin purkaa, jäsentää ja sylkeä ajatukseni pään sisästä ulos. Se on niin rauhoittavaa, kun hän ammattitaidollaan ottaa ohjat käsiin. Saan tukea, ohjeita, tietoa ja ymmärrystä.

Minun on kestettävä ja kasattava ajatukseni, tästä mennään taas eteenpäin. Onneksi on vielä muutama tuttu ammattilainen rinnallani, eiköhän tästä selvitä. Vähän kyllä hermostuttaa, mutta isäni sanoin: " eteenpäin sanoi mummo lumessa". Odottelen uusia lempeitä ja lämpöistä kesätuulia, jotka kipuja pois veisi...

Parhain vuodatusterveisin
Minna



Kommentit

Suositut tekstit