Matalapainetta

Sateinen ja kostea keli, tunsin sen jo silmiäni avatessa aamulla. Ilmassa siis matalapainetta! Toivottavasti et kyllästy, kun taas kirjoitan kipuun liittyvistä asioista. Se on minun elämääni ja varmasti monen muun kipukroonikon. Päivät vaihtelevat suuresti, kipu kulkee mukanani. Tämä on tätä todellista elämää kovan törmäyksen jälkeen. Mietin taas sitä, että kuinka valtavan hyvä tuuri minulla olikaan...


Tiedätko, että minulla on kohtalotovereita satojatuhansia? Kipu- ja kuntoutuspsykologi Terhi Runsio kirjoittaa Psykologi lehdessä, että pitkäaikaista kipua mukanaan kantavia elää Suomessa satoja tuhansia... Uskon, että kahta samanlaista tarinaa ei löydy, sillä ne ovat hyvin yksilöllisiä. Runsion mukaan pitkäaikainen kipu on moninuuttujainen ilmiö. Ja kipukokemuksessa on aina läsnä vaikuttamassa ihmisen kiintymyssuhde- ja henkilöhistoria, psyykkinen hyvinvointi, ihmissuhteet ja elämäntilanne sekä tulevaisuuteen liittyvät odotukset ja sopeutuminen.

Mielenkiintoisia seikkoja, jotka varmasti ovat aivan totta. Oikeastaan olen oman kokemukseni myötä näitä myös pohdiskellut. Minä saan olla niin kiitollinen, että ehdin opiskella, kokea ja nähdä elämää. Näillä kaikilla asioilla on osansa siihen, että olen selviytynyt ja tässä tilanteessa menossa ja matkalla uuteen tulevaisuuteen. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niin se vain on. 

Terhi Runsio kirjoittaa sopeutumiskriisiprosessin vaiheista, tunnistin itseni vaiheista. Päättelin, että olen matkalla uudelleensuuntsutumisvaiheessa , jossa pitkäaikainen kipu kääntyy osaksi minuutta ja omaa elämää. Myös hyväksyminen kuuluu tähän vaiheeseen. Prosessi on hyvin yksilöllinen ja lisäksi voi tapahtua paluuta aikaisempiin sopeutumiskriisin vaiheisiin esim. Vaikeamman kipukohtauksen yhteydessä. Eli tarkoittaa sitä "takapakkia". Näitä on tullut minullekin ja varmasti tulee jatkossakin, toivottavasti harvemmin. 


Runsion mukaan kipupsykologisissa tutkimuksissa pidetään hyväksymistä sopeutumisen merkittävänä elementtinä. Näinhän se on, että ei ole lopulta muuta mahdollisuutta kuin hyväksyminen. Muuten päivät tulee olemaan todella synkkiä. Ymmärrän tämän, olen ajatellut sitä, että kipua on syytä hallita eikä antaa sen alistaa. Toki välillä on niitäkin hetkiä, jolloin on turvauduttava terveydenhuollon apuun. Silloin kipu todella meinaa ottaa valtaa. Eli asia ei ole kovin yksinkertainen. Sinä, kohtalotoveri tiedät hyvin, mitä tarkoitan.

Terhi Runsion yksinkertainen ja napakka viesti kipukroonikolle on, että hyväksy, siedä ja selviydy. Siinä sitä on, näinhän varmasti asia on. On turha jäädä sängyn pohjalle uikuttamaan. Elämä kutsuu kaikesta huolimatta ja ainoa keino kivun kanssa elämiseen ja "punainen lanka" on juuri tuo: HYVÄKSYT, SIEDÄT JA SELVIYDYT. 

Runsio muistuttaa myös ammattilaisia siitä, että pitkäaikaisen kivun kanssa selviytyminen on haastava yhtälö ja usein kipukroonikko tarvitsee terveydenhuollon eri toimijoita. Hänen kokemuksensa on, että kipuileva hyötyy kokonaistilannetta realisoivasta, jäsentävästä, arvostavasta ja rauhallisesta kohtaamisesta. Tärkeää on myös kipuongelman tunnustava ja empaattinen vuorovaikutus. Ammattilaiset hoi, tämä on juurikin näin! Näistä kohtaamisista olen kirjoittanut ja pidän tätä todella tärkeänä. Itsekin "entisenä ammattilaisena", jolloin kohtasin lukuisia asiakkaita. Voisin taas kerran todeta, että mielestäni kohtaaminen on juuri kaiken a ja o, tärkein pointti.


Siispä tästäkin matalapaine päivästä on vain selviydyttävä kaikkine oikkuineen 💚

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle❤️



Lähteenä psykologi lehti 6/2015


Kommentit

Suositut tekstit