Pillereitä taistelukentällä

Milloinkahan näille jatkuville lääkekokeiluille tulee loppu? Onko sinulla kokemuksia ja mitä mieltä olet? Onko tässä mitään järkeä, tätä mietin juuri tänään. 


Kaikkihan alkoi siitä, että alkuun kamppailin kovasti vahvoja lääkkeitä vastaan. Jos palaan sinne kolarin jälkeisiin aikoihin, kuvittelin pärjääväni  "tavallisella Buranalla". Olin vahvasti sitä mieltä, että selviän ja pärjään. Siinä vaiheessa minulla oli kyllä unilääke, jotta kykenin nukkumaan. Trauma oli kovasti päällä. Rimpuilin lopulta unilääkkeestä eroon jonkun ajan syötyäni lääkettä. 

Tässä olen nyt tänään, lukuisien erilaisten lääkekokeilujen jälkeen. Minulla on niin paljon kiputiloja, että en vain pärjää ilman. Jotain minun on popsittava, muuten vointini heikkenee. No, tämän olen nyt jo itselleni hyväksynyt ja ymmärtänyt. 

Minua kiukuttaa ja väsyttää tämä ainainen kokeilu. Olen toiveikkaana alkuun ja kuvittelen kipujeni katoavan, no mitenkä kävikään? Joko lääke aiheuttaa hankalia sivuoireita tai kivut palautuvat entiselleen. Ja jälleen, valtava pettymys. Tätä se on ollut. 

Sitä mietin, että mitenkä ihmeessä olen niin herkkä? Toisaalta tiedän sen, että olen aina ollut herkkä lääkkeille. Mitä erilaisimpia sivuvaikutuksia olen joutunut kokemaan, oikeastaan aivan hirvittää. On ollut närästystä, alhaista tai korkeaa verenpainetta, sydämen tykytystä, nielemisvaikeutta, huimausta ja vaikka mitä. Nyt uusimpana taitaa olla se, että illalla en saa unta. Outoa? Lääke pitäisi väsyttää, mutta se viekin unen kokonaan. 


Arvaa, että olenko sangen kyllästynyt? En haluaisi turmella kehoani myrkyillä, mutta miten löytäisin sen kultaisen keskitien? Miten selviäisi päivästä toiseen, mikä olisi järkevää? Enkä myöskään halua syödä taas uusia lääkkeitä sivuvaikutukseen. Siinä sitä taas on miettimistä.

Olen todella oudolla tiellä, sillä tuntemattomalla. Kovasti rimpuilin vastaan ja nyt joudun ottamaan useasta purkista, jotta selviän. Tosin vielä onneksi kohtuullisella, suhteellisen miedoilla annoksilla. Onneksi toisaalta kehoni on herkkä, se reagoi voimakkaasti. En tarvitse paljoa.

Tämä asia on sellainen, joka on harmillinen ja aiheuttaa minulle tuskaa. Ei tahdo löytyä oikein sellaista, joka minulle sopisi ja auttaisi. Tai toisaalta tiedän kyllä sen, että esimerkiksi hermokipuihin ja posttraumaattiseen päänsärkyyn on haasteellista löytää apua. Se on kovin yksilöllistä ja ne ovat vaikeahoitoisia. 

Ymmärrän sen, että ihminen on kokonaisuus, kaikki vaikuttaa kaikkeen... Siksi olen yrittänyt miettiä asioita laajemmin, etsinyt ja löytänyt keinoja muita, jotka hetkeksi vievät ajatuksia muualle. Olet saanut lukea niistä keinoista pitkin matkaa. En halua turvautua ainoastaan pilleripurkkeihin, koska en saa kipujani kokonaan pois tai sitten ehkä, jos vetäisin kourakaupalla ja kaatuisin sänkyyn.

Nämä ovat niitä tosiasioita, elämän taistelukenttiä. Sinä itse teet valinnat, mille tielle lähdet. Mitä elämältä haluat ja miten suhtaudut tilanteeseesi? Ei ole aina helppoa, joskus taistelut ovat kovia ja esimerkiksi kipu ottaa vallan. Silloin siinä hetkessä, on valmis nielemään ihan mitä annetaan. Ja ainoa asia liikkuu mielessä, että kunpa tämä loppuisi.  Silloin pako taistelukentältä tuntuu ainoalta mahdollisuudelta. Minulle nämä ovat niitä tilanteita, kun joudun kivun vuoksi sairaalaan. Siellä saan niin paljon droppia, että lopulta nukahdan ja herätessäni on parempi olla, kipu ei silloinkaan lähde kokonaan pois.


Näiden kokemusten myötä olen ajatellut, että minun on hyväksyttävä tilanteeni ja kokonaisvaltaisesti löydettävä pieniä, helpottavia keinoja. Niistä kaikista on minulle apua. Pelkät lääkkeet eivät ole ratkaisu, mieli ja hyvinvointi liittyvät vahvasti tähän kokonaisuuteen. Kaikkia tarvitaan, jotta lopputulos olisi mahdollisimman  kattava. Tämä on minun tarinaani, sinulla saattaa olla omia kokemuksia ja ajatuksia. Jokaisen meidän tarina on ainutlaatuinen. 

Kaiken keskellä on erityisen tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Minä toivon lämpöä ja oikein intiaanikesää, silloin olisi hyvä olla. Lämmin helpottaa kipujani. Nyt, hyvää päivää sinulle! Nautitaan siitä, mistä voidaan. Pidetään huolta itsestämme.

OIVALLUKSIA:

* Miten hoidat mieltäsi?
*  Mitkä asiat tuovat hyvää oloa, piristystä?
* Mistä pidät?
* Mitä osaat, mitä taitoja sinulla on?
* Liiku voimiesi mukaan
* Älä jää yksin
* Keskustele  rehellisesti ja avoimesti, ammattilaisten kanssa, tee yhteistyötä
* Opettele kuuntelemaan itseäsi, hiljentymään, rentoutumaan
* Vertaistuesta voi olla apua, sopisiko se sinulle?
* Pyri syömään monipuolista ja terveellistä ruokaa
* Älä vaadi itseltäsi liikaa, tee sen verran, mikä tuntuu sinusta hyvältä
* Sinun tarinasi on oma, etsi juuri sinulle sopivia ratkaisuja ja keinoja
* Pidä toivoa yllä, älä kadota sitä!



Kommentit

Suositut tekstit