Pelko - elämään kuuluva riesa

En voi mitään itselleni. Myönnän, että minua pelottaa välillä tulevaisuuteni. Olen optimistinen ja valoisa perusluonteeltani, mutta joskus iskee pelko. Siinä hetkessä minua mietityttää, kuinka selviän, mitä minulle tapahtuu, mistä saan toimeentuloni, paheneeko kivut ja miten aivovamman kanssa menee? Se epätietoisuus vain iskee. Saatan silloin pohtia, että onko pelko normaalia, saako minua pelottaa?

Kuva: Tanja Koskinen

Viime päivinä epävarmuus on koetellut ja pelko tulevaisuudesta on käynyt mielessäni. En mahda mitään, kolari on kolauttanut itsetuntoani. Silti koen olevani psyykkisesti tasapainossa, koska olen käsitellyt asiaa ja saan terapiaa edelleen. Halusin hieman tutkiskella tätä asiaa. Löysin Hyvä Terveys lehden artikkelin pelosta. Se oli vapauttavaa ja lisäsi minun ymmärrystäni siitä, että on täysin ok pelätä joskus. Sitten pelko menisi yli, jos se olisi suoranaista fobiaa. Siihen tarvittaisiin apua.

Psykoterapeutti Irma Karilan mukaan pelko on elämää suojeleva voima, on viisastakin pelätä vaaraa ja tuntematonta. Hän lohduttaa, että jossain elämän vaiheessa joka toinen suomalainen  kärsii lievistä pelko-oireista. Silloin kun pelottaa, järki ei hallitse tunnetta.

Psykiatri Jyrki Korkeila puolestaan lohduttaa pelkojen olevan normaaleja, tunnetta ei hänen mukaansa tarvitse pelästyä. Minun mielestäni Korkeila mainitsee erittäin osuvasti yksittäisistä peloista, jotka ovat hänen mielestään elämään kuuluvaa riesaa. Hänen mukaansa erityisen tärkeää pelon hallinnan kannalta on, että pelottavaa tilannetta ei ala välttelemään. Ja ihmisen psyykkisten voimavarojen ollessa normaalit, hän voi kohdata pelon tunteen ja eritellä sitä. Korkeila kertoo myös, että osa ihmisistä on syntyjään arempia ja huolestumisherkempiä. Tämä on osa ihmisen temperamenttia. Temperamenttiin liittyy se, että kynnys tunteiden heräämiseen on erilainen. Osa tarvitsee vähemmän ärsykettä, jotta tunne herää. (Hyvä terveys, Pelko paloiksi ja pinoon)

Kuva: Tanja Koskinen

Se huojentaa, että on aivan normaalia, kun välillä huolestuttaa ja pelottaa. Tunnistan sen ja onnekseni kykenen asiasta puhumaan, kertomaan ja käsittelemään sitä esimekiksi yhdessä psykologini kanssa. Pidän myös tärkeänä sitä, että päästän pelkoni aidosti ulos. En pidättele tai patoa sitä tunnetta sisällä.

Sinä voit miettiä myös asioita, mitä pelkäät? Ja kuinka kohtaat pelkoon liittyvät tunteet, tunnistatko ne? Tässä apukeinoja, joista uskon olevan hyötyä. Minulle ainakin oli, koska ymmärsin konkreettisemmin sen, että on täysin normaalia, kun tunnustan toisinaan pelkääväni tulevaisuutta. Se ei ole mitenkään eriskummallista. Me ihmiset olemme fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia kokonaisuuksia, kaikkine tunteineen ja ajatuksineen. Myös luonnolliset pelot ovat osa kokonaisuutta, ne eivät tee meitä mitenkään oudoksi tai huonoksi ihmiseksi. Elämään kuuluu monenlaisia tunteita, myös pelko. Se on tunne, jonka kirjo on laaja, pienistä peloista suuriin ja kaikki se kirjo siitä väliltä. Se on henkilökohtainen, aina aito. Tässä hetkessä varmasti monet kokee pelkoa ja ahdistusta koronasta, pandemiaan liittyvät ajatukset ovat valloillaan. 

Milloin on syytä huolestua pelkojen suhteen, milloin se on normaalia? Näitä asioita saatat mielessäsi miettiä. Testaa pelkosi, saat ehkä suhteellistettua asiaa ja vinkkiä siitä, pitäisi asiasta keskustella ammattilaisen kanssa.

Kuva: Tanja Koskinen


PELKOPORTAAT:

1. Normalisoi ja suhteuta tilanne itsellesi. Pelkääjä ei ole kummajainen.

2. Luo itsellesi pelkoportaat; Mieti, mikä on pelottavinta, mitä voisi tapahtua ja mikä vähiten pelottavinta ja lisää muutama porras ääripäiden väliin.

3. Kuvittele nousevasi ensimmäiselle portaalle, vaikka pelottaa. Miltä tuntuu? Älä etene liian nopeasti, ajattele ainoastaan sitä porrasta mille nouset.

4. Jos pelon kohtaaminen tuntuu hankalalta, pyydä läheinen avuksi. Hänen tarvitsee vain olla läsnä, samalla tulet kertoneeksi pelostasi. Usein se jo helpottaa hiukan, pelkoon liittyvää häpeäntunnetta. Puhuminen auttaa!

5. Pelon kohtaaminen ei ole helppoa. Jos sinusta tuntuu, että menetät tilanteen hallinnan, keskity hengittämään rauhallisesti. Pelko saavuttaa tietynlaisen lakipisteen, jonka jälkeen se helpottaa. Totuttele sietämään pelkoa.

6. Ensimmäiselle portaalle päästyäsi, kiitä itseäsi. Hyvä minä! Rauhassa pohdi, milloin olet valmis nousemaan seuraavalle portaalle.

**************************************
TESTAA PELKOSI, onko syytä kysyä neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta?

1. Onko sinulla viimeisen kuukauden aikana ollut liiallista pelkoa (esim. autolla ajamiseen, eläimiin, korkeisiin tai ahtaisiin paikkoihin, hyönteisiin ym)?

2. Onko tämä pelko mielestäsi liiallista tai tuntuuko se järjettömältä?

3. Pelkäätkö tilannetta niin paljon, että yrität välttää niitä?

4. Haittaako tämä tavallista elämääsi, sosiaalista toimintaasi, aiheuttaako se huomattavan epämiellyttävää oloa?

Jos vastaat kaikkiin kohtiin myönteisesti, kannattaa kysyä neuvoa.

(Lähteenä käytetty Hyvä Terveys -lehden artikkelia; Pelko paloiksi ja pinoon)




Kommentit

  1. >"Mitä pelkäät?
    Syvää vettä, sitä että en näe pohjaa. Tämä siis luonnonvesissä. Räpiköin ja hoen itselleni "Älä katso alas, älä katso alas, älä katso alas..." Tietenkin katson alas ja näen tummaa sumeaa tyhjyyttä mikä salpaa hengitykseni. Inhottava tunne.

    >"Kuinka kohtaat pelkoon liittyvät tunteet?"
    Altistamalla. Katson kartasta syvyyden, katson uidessa välillä alas ja tiedän että pohja on tuolla, vain 7 metriä vaikka en näe sitä, ei mitään syytä pelätä. Mitään hirveää ei tule tapahtumaan, pulikoi rauhassa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, pelko on todella tunteena inhottava. Olet keksinyt keinon kohdata pelkosi👍

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit