Kuntoutumisen kuulumisia

Mitä kuuluu kuntoutuksen rintamalle, missä nyt menen? Mitä tähän hetkeen, pysähdyin tänä aamuna näiden asioiden ympärille. Saat kuulla siis näistä.

Ympärilläni on viime kuukausina pyörinyt taas liuta ammattilaisia, on ollut tutkimuksia, puhelinkeskusteluja ja lääkärikäyntejä. Tosin korona on hillinnyt siltä osin, että fysioterapia ja psykofyysinen fysioterapia ovat tauolla. Tämä näkyy kyllä voinnissani, jäykkyys, kireys ja kivut ovat lisääntyneet. Sain uuden lääkkeen kuurina ja lääkärin mielestä tauko on siltä osin hyvä, että fysioterapian merkitys näyttäytyy. Se on minulle tärkeä ja ylläpitäva kuntoutusmuoto.


Laajat neuropsykologiset tutkimukset osoittivat sen, että tilanteeni ei ole palautunut normaaliksi. Minulla on vaikeuksia suoriutua tehtävistä, joissa esim. tarvitaan lähimuistia, keskittymistä ja useiden asioiden yhtäaikaista hallintaa. Näillä asioilla on hienot ja ammattilaisten omat termit, väänsin asian "kansan kielelle". Tutkimustulokset eivät siis olleet sellaiset, mitä minä ja varmasti kaikki olisivat toivoneet.  Tätä asiaa olen mielessäni muistellut, minä en mahda itselleni mitään. En voi muuksi muuttua. Taikuria ei ole, joka parantaisi kaikki vikani, ei vaan ole. Tiedätkö, miltä tämä kaikki tuntuu?

Minulle on sanottu, että entiseen työhöni en kykene ja ammatillinen kuntoutus on epärealistista. Nämä asiat on kirjattu lausuntoon. Nyt sitten olen odottanut ja odotan, mitä minulle tapahtuu. Olen välitilassa, jossa vain odotan. Enempää en voi itse tehdä, ammattilaiset ratkaisevat osaksi ainakin, suuntaani. 


Elän tätä kipujen siivittämää elämääni, mutta yritän ja haluan selvitä. Minulla on onneksi vakaa kivijalka, jonka turvin on ehkä hiukan helpompaa. Minulla on keinoja, jotka tuovat iloa ja vastapainoa kaikelle. Helppoa ei ole, mutta en voi jäädä murehtimaan liikaa. Asiathan voisivat olla vielä paljon huonommin. Eikö vaan? Pitää aina muistaa se, mitä on tapahtunut ja mistä olen selvinnyt. 
 
Olen välitilassa odottamassa, mihin suuntaan lähden. Se tila on sellainen, jota en itse olisi ajatellut, en olisi osannut kuvitella. Olen satamassa jumissa, ei ole tietoa, mikä paatti on minulle. Joten odotan... Odotan jälleen vakuutusyhtiön ratkaisuja. Voimassa olevat päätökset kuntoutuksesta ja muista  päättyvät huhtikuun loppuun. Voit arvata sen, että kyllä kamppailua on, jotta jaksaa päivästä toiseen. Näitä asioita on haasteellista ehkä täysin ymmärtää, miltä se välitilassa oleminen tuntuu ja mitä se on? Ja mitä se oikein  on tämän hyvinvointivaltion byrokratiaviidakko? Sinä, joka olet kokenut tai olet tässä samassa tilassa, tiedät ja ymmärrät, mistä kirjoitan...


Kuntoutusrintamalle kuuluu tällaista, ei mitään kovin ruusuista. Puran tunteitani ja ajatuksiani runoihin ja valokuviin, luontoon ja maalaamiseen. Onneksi on keinoja, kiitos niistä. 

Muistan sen, että kaikella on tarkoituksensa. Oletko samaa mieltä?


Kommentit

Suositut tekstit