Armollisuutta tähän hetkeen

Tämä hetki, tässä ja nyt. Sai minut pysähtymään ja oman tilanteen lisäksi, miettimään myös meitä kaikkia, jotka elämme nyt poikkeuksellista aikaa. Arki on useissa perheissä haastavaa juuri nyt, näin uskon. Pitääkö meidän jaksaa ja olla täydellisiä? Mitä vaaditaan? Sallitaanko armollisuutta? 


Olen oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan sekä vanhemmuudessa, oman vakavan kolarin ja sen tuomien kolhujen keskellä. Meitä kaikkia uhkaavan Koronan keskellä myös armollisuus, selviytyminen ja toivo nostavat ajatuksia pintaan. Minä ajattelenkin niin, että nyt tässä hetkessä tarvitsemme juuri armollisuutta, inhimillisyyttä ja joustavuutta.  Meiltä ei voida vaatia täydellisyyttä ja huippusuorituksia, siihen vain eivät voimat aina riitä, meistä kukaan ei ole yli-ihminen. Jos nettiyhteys pätkii, et pääse tekemään tehtäviä juuri sillä hetkellä, älä stressaa. Selviät kyllä, maailma ei kaadu niihin tiettyihin tehtäviin. Tai olet väsynyt ja kipeänoloinen, etkä jaksa suorittaa annettua liikunnan etätehtävää. 

Ajattelen, että myös vanhempana meidän on ymmärrettävä poikkeuksellinen tilanne, emme voi vaatia lapsiltamme samoja suoritteita kuin koulussa. Lapsemme ovat erilaisia ja heidän valmiudet itsenäiseen opiskeluun ovat kirjavat, siksi asioiden suhteuttaminen on tärkeää. Me tarvitsemme ymmärrystä itse kukin tavalla tai toisella. Minusta tärkeää on turvallinen, välittävä ilmapiiri sekä perusasiat mm. ruoka ja uni. 

Psykoterapeutti Maaret Kallio puhuu helposti ja ymmärrettävästi arkeen liittyvistä asioista. Pidän Maaret Kallion tavasta nostaa esille tärkeitä arkisia asioita, jotka eivät ole välttämättä itsestäänselvyyksiä vaikka ne ovatkin arkisia. Kallio korostaa sitä, että elämä on hyvin moniulotteista ja me kaikki olemme inhimillisiä ihmisiä. Emmekä voi aina hallita elämäämme, moneen asiaan voimme vaikuttaa, mutta kaikki ei ole kiinni meidän yrittämisestä, asenteista tai tahdonvoimasta. Kallio kehottaa höllentämään vaatimuksia, kun henkiset tai fyysiset voimavarat ovat koetuksella. Hänen mukaansa liian täydellisyyshakuiset vaatimukset usealla elämänosa-alueella uuvuttavat ihmisiä. Kallio korostaa sitä, että hyvään elämään tarvitaan lopulta aika vähän ja aivan tavallisia arjen asioita. 


Olen myös henkilökohtaisen kokemukseni myötä sitä mieltä, että sallikaa itsellemme epätäydellisyys, elämä on arkea inhimillisine asioineen ja tapahtumineen. Meidän on tärkeää selvitä jollakin tapaa haastavien aikojen ylitse, meiltä ei voi vaatia enempää kuin mihin kykenemme tässä hetkessä. Kysykäämme ja hakekaamme rohkeasti apua, mikäli voimat meinaavat kadota. Sillä ymmärrettävää on sekin, ettemme aina jaksa tai kykene selviytymään. Sillä elämä on inhimillistä, moninaista ja arvaamatonta.


"Kun pilvet purjehtivat elämääni,
ne eivät tuo mukanaan
vain sadetta tai ennakoi myrskyä,
vaan ne myös värittävät
ilta-aurinkoisen taivaan."
(Rabindranath Tagore)


Haluaisin kertoa näkökulman, joka on minua auttanut selviytymään, ehkä siitä saattaa olla hyötyä meille myös tummien Korona -pilvien leijaillessa yllämme. Nimittäin muistuttele itseäsi joka aamu herätessäsi siitä, että et ole suinkaan yksin vaan sinulla on kaikesta huolimatta monenlaisia voimavaroja. Niihin voimavaroihin sinä voit turvautua. Muista, että yksikin asia on tarpeeksi ja riittävä.  Sinulla voi olla esimerkiksi ystävä, perhe, katto pään päällä, harrastus, rentoutumispaikka, yhteys luontoon...

Voimia ja jaksamista tässä poikkeustilanteessa meille kaikille, pidetään huolta toisistamme!

Kommentit

Suositut tekstit