Realismia


Utua silmissäni
päätä särkee ja takaraivoon jyskyttää.
Hidastettua elämää,
jumitun ja juutun.
Istun ja ihmettelen, en jaksaisi 
ainaisia aikatauluja.

Minua väsyttää, lepoa please.
En tahdo jaksaa
edes eilistä muistaa.
En löydä housuja, en paitaa
kaikki meinaa olla hukassa.
Ei hätää, 
kaapissa on onneksi 
paitoja ja housuja,
ongelma ratkaistu.

Korut hukassa, rahapussi, autonavaimet
kalenteri, hiusharja
ja mitähän vielä.
Terapiaa tänään,
torstaina, joka viikon päästä.
Kipuja joka päivä.
Lääkkeitä ja unta 
sitä unta riittäisi,
jos vaan jäisin sänkyyn.

Auringonvalo ärsyttää silmiä,
samoin  melu, kovat äänet
myös ihmishälinä päätä.
Taas väsyttää
se tärkeä mappi on hävinnyt.
Saunaan välillä,
Ihanaa on se, kun sauna
auttaa kipuihin.
Ai niin huomenna taas lääkäriin.
Lausuntoja, missähän ne ovat.
Vakuutusyhtiön päätöksiä,
niitä odotan.

Kirjoittaminen helpottaa
jees, ihan mahtavaa.
En vaan kestä tietokoneen ruutua,
kännykällä kirjoitan.
Ihan outoa, helpompi hahmottaa.
Hitto, unohdin sen
että tänään oli jooga.
No, ehkä ensi kerralla sitten.

Ne metsäkävelyt,
koiran kanssa ovat kohokohtia.
Niin ja maalaaminen,
Heilutan pensseliä ja siitä
syntyy jotain.
En jaksa tehdä pikkutarkkaa.
Ja tietenkin se,
kun saan kaatua sänkyyn
pipo päässä, kipujen kanssa.
Ja nukkua seuraavaan päivään.

Mukava katsella teinien elämää,
kavereita, sydänsuruja, koulua,
harrastukset, liikunta suuressa roolissa,
tytöt ja kaikkea muuta.
Tätä se on tämä,
realismi.
Tämä elämä,
jota nyt ihmettelen, kummastelen
ja elän.
Kaikesta huolimatta,
aivovamman kanssa on tultava toimeen.
Ja arjen on pyörittävä.




Kommentit

Suositut tekstit