Henkistä taistoa ja voimien etsimistä


Tänään on kipuilua
henkistä taistoa itseni kanssa.
Ihmetystä, surua
mihin minun positiiviset voimat
tahtovat hävitä,
meinaavatko kadota?
Muuttaa pois minusta.

Olen sinnikäs ja jaksan,
jaksan päivästä toiseen.
Urheasti ja kaikesta huolimatta,
periksi antamatta.
Mitään luopumatta,
en tahdo kadottaa tulevaisuutta.

Nyt vain on synkkä hetki,
varjoja päivässä.
Mietin ja pohdin,
Syyn tähän sumuun taidan tietää.
Valitettavasti, se tulee
kaiken ulkopuolelta.

Tämä byrokratian viidakko,
tätä en tahdo nyt jaksaa.
Raskasta ja aivan liikaa,
hyppyytystä ja veivuuta.

Taas olen sen edessä,
mikä on tilanteeni,
miksi en ole parantunut,
mikä on työkykyni,
ja kaikkea muuta.

Minua rasittaa
ja väsyttää.
Olisin mielelläni terve,
hyväkuntoinen ja
työkykyinen.
Jäisi kaikki tämä veivuu pois.

Kaikki on toisin,
aivan toisin.
Asiat vyöryvät suorastaan
ihoni alle,
mieleni sopukoihin.

Usko, toivo ja luottamus
meinaa kadota.
Yritän saada voimiani takaisin,
Kerätä toivon rippeet taskuuni
ja etsiä sitä valoa,
joka vaikeimman ylitse
minut veisi,
tumman joen ylitse kantaisi.
Toiselle puolelle,
sinne positiivisuuden maaperälle.

Tätä haaveilua, ajatusten seikkailua
rasituksen määrää
on haastavaa mitata,
Toisinaan se vain painaa
kovin paljon.
Näihin sanoihin sitä yritän purkaa,
sitä tunnetta kertoa.
Oikeastaan ulos kirjoittaminen
helpottaa,
jopa rauhoittaa.

Elämä byrokratian viidakossa,
on oikeastaan sellaista,
kun olisit siellä Afrikan viidakossa
ilman kompassia, vailla suuntaa
ja päämäärää.
Sitä se on, siltä se tuntuu
toisinaan aivan hukassa,
todella eksyksissä.

Apua vailla,
sitä kompassia todellakin tarvittaisiin.
Te ammattilaiset olette suuria tukijoita,
ainakin jotkut.
Minulle terapeutit, pari ystavää
olette niitä kompasseja.
Te ihanat,
tuuppaatte oikeaan suuntaan
osoitatte reitit,
suunnat oikeat.
Minä selviän sittenkin,
toivoa on ja vähän valon kipinää.

En anna periksi, en
minä perille löydän
sinne minne olen matkalla
jonnekin,
minne reittini vie.
Päämäärä on tosin
hieman hakusessa.

Te ammattilaiset,
teillä on voimaa ja valtaa
teidän kanssa
yhdessä,
minä uskon selviävän.
Juuri sinne,
minne matkani vie.
Juuri sinne,
minne voimani vie.

Yritän, jaksan, luotan
ja toivon.
Sitä minä todellakin
 hartaasti toivon,
että kaikki jotenkin selviää
ja selkeytyy.
Sillä tämä on kohtuutonta,
kohtuuttoman rankkaa.

Minä tahtoisin jo hiukan hellittää,
vähän väsyttää.
Ehkä pian taas kaikki 
paremmin on.



Kommentit

Suositut tekstit