Kummajainen nimeltä aivovamma

Aurinko säteilee ja sää on suorastaan taivaallinen. Ilmassa on jopa kevään tuntua. Mitä on aivovammaisen elämä juuri nyt? Jaksaako hän nauttia kirkkaudesta ja luonnon tarjoamasta näytelmästä?


Huh, tämä kirkkaus! En saisi valittaa, onneksi on olemassa aurinkolasit. Silmät ovat käyneet araksi ja päänsärky hyvin helposti pahenee. Tunnustan, että yhdentoista tunnin yöunienkin jälkeen näytin "haudasta nousseelta naiselta".
Lomaviikolla olen saanut nukkua ja ymmärrän, että mun unen tarve on aivan valtaisa. Arkena on vain pakko jaksaa.

Tämä on tätä aivovammaisen elämää, on vain pakko ymmärtää ja hyväksyä tämä tilanne. Vamma ei näy päällepäin ja se tuottaa sitä harmitusta. Jos olisin terve, olisin elämän sykkeessä mukana ja paiskisin töitä. Tosiasia on se, että sitä on vaikea ymmärtää. Jos minulla olisi pää paketissa, se ymmärrettäisiin helpommin. Moni aivovammainen kertoo tätä samaa.

Minullakin on niitä hetkiä, jolloin olen kuin kuka tahansa 45 vuotias perheen äiti. Sitten väsähdän ja aivovamma muistuttaa olemassaolostaan. Se tuska, kun en pääse vammasta eroon. Kolaria en saa elämästäni pois pyyhittyä, vaikka niin haluaisin. Haluaisin unohtaa koko jutun, lakaista sen ikävyyden maton alle ja antaa kaiken olla. En vaan voi, se on osa minua ja minussa. Mitäpä muutakaan voin, kun yrittää tulla toimeen, hyväksyä ja elää sovussa tuon kummajaisen kanssa, nimeltä aivovamma.


Nämä ajatukset pulpahtavat jälleen pintaan, koska tulevalla viikolla minua jälleen kerran testataan, neuropsykologisin testein. Minä jälleen kerran saan kokea olevani vajavainen, epänormaali ja aivovammainen. Luokseni hiipivät taas kolarin traumat, joiden kanssa kuljen käsikädessä. Mieleeni putkahtavat tunteet ja fiilikset, jotka liittyvät kolariin. En mahda mitään, ne on otettava vastaan. Jotenka tervetuloa!

Olen periaatteessa nauttinut auringon säteistä, mutta näiden ajatusten keskellä. Elämä ei ole aivan yksinkertaista, ei sitten ollenkaan. Tänään olen pohtinut sitä, että antaa asioiden olla niin,  niin kuin ne on. Hellitän hiukan ja yritän olla kukka olen nyt, enkä kuka olin ennen...


Kommentit

Suositut tekstit