Taas toiveikkaana

Arki on pyörähtänyt käyntiin ja ohjelmaa riittää itse kullakin. Aamut alkavat taas herätyskellon soitolla. Tutut rutiinit ovat kyllä aivan tervetulleita, koska ne rytmittävät hyvin päiviä ja tuovat selkeyttä. Jotenka kyllä se taas tästä...

Vähän on pinnisteltävä ja haettava rytmiä. Tänään olin reippaana tuntia liian aikaisin fysioterapiassa, ainakin ennätin.

Olen taas jännän äärellä, sillä keskiviikkona on matka Helsinkiin, vakuutusyhtiön lähettämään yksityiseen sairaalaan. Tämän käynnin kohteena ovat kivut. Voi, kunpa saisin apua. Niin monesti olen ollut toiveikas ja sitten olen saanut hetkeksi apua. Ja taas on tullut mutkia matkaan. Ei auta mikään muu kuin taas olla toiveikas. Välillä meinaa uskoni olla koetuksella, mutta on vain jaksettava päivästä toiseen.


Entisessä elämässä kaikki matkat olivat huippuja ja ihania, nykyään reissuni ovat rankkoja, jännittäviä ja voimia vieviä. Se on edes hienoa, että saan ottaa saattajan mukaan. Mieleni niin tekisi käydä jossain museossa tai näyttelyssä, mutta aikaa tällaisiin ei ole. Tämä ei ole mikään huvireissu, jotenka on tyydyttävä vähempään.

Mitään kovin ihmeellisiä uutisia minulla ei sinulle ole, epävarmuutta ja taas tutkimuksia. Sitähän tämä on ollut jo yli kaksi vuotta. Ei ole mitenkään päin kovin reilua. Meidän systeemit ovat jäykkiä, monimutkaisia ja kuluttavia. Silloin on kaikki ok, kun olet terve ja teet töitä. En todellakaan ihmettele sitä, että kaikki eivät jaksa pysyä raskaiden rattaiden kyydissä. Minä ymmärrän heitä, kunpa joku todella auttaisi heitä.

Jokatapauksessa minulla on edessä keskiviikkona matka pääkaupunkiin. Toivon, että sieltä saisin apua ja selvyyttä. Jotenka toivo elää taas...

Kommentit

Suositut tekstit