Kiitollisuus mielessä

Minun unet hävisi viime yönä jonnekin, en tiedä miksi. Pyörin ja laitoin pipoa aina vain syvemmälle, toivoakseni unen tulevan. Nukkumatti oli kai kävellyt ohitseni, olo oli niin outo. Voi se olla niinkin, että alitajuntaisesti jännitän tulevaa keskiviikkoa.

Aamulla ei ollut vara nukkua yhtään pitempään, arkirutiinit pyörähti käyntiin. Perheen äidin rooli on ja pysyy, nukkui hyvin tai ei ollenkaan...


Mieltäni piristi tässä tilanteessa se, että päivästä näytti tulevan kaunis, jopa aurinko pilkahteli. Se innosti minua ja teimme Lucan kanssa retken lähiluontoon. Haettiin vähän energiaa. Siinä samalla kuvailtiin ja ihasteltiin luonnon taidetta. Tammikuu ja lumet kadoksissa, silti niin kaunista.

Tässä kuvia retkeltämme, ne puhuvat puolestaan, ilman sanoja. Meillä oli upea retki!





Kaikesta huolimatta  olen tänään kiitollinen asioille, jotka voisivat olla toisin. Silti ne ovat niin hyvin, kuin voivat vain olla. Olen kiitollinen siitä, että lapseni säästyi rytäkässä kuin ihmeen kaupalla. Ja paluu pohjoisen rinteisiin on tapahtunut, ilman minua. Ensi viikolla Ruka kutsuu...

Kiitollisuudesta riittäisi juttua enemmänkin, ehkä kirjoitan siitä vielä joskus. Kiitollisuus on suuri voimavara elämän tuulissa, kannattaa oivaltaa sen merkitys. Oletko kuullut kiitollisuus päiväkirjasta?

Kommentit

Suositut tekstit