Ajatuksia ja sanojen sointuja


Mainiota marraskuun alkua!
Uusi kuukausi jo hyvällä alullaan, kelit ovat viilenneet ja hiukan lumihiutaleitakin on iloksemme leijaillut. Minä kamppailen yhä terveyteni kanssa ja muutamana päivänä olo on ollut sellainen, että mieleeni on hiipinyt ajatus, aivan kuin olisin ollut uudelleen kolarissa. Siltä tilanteeni tuntuu... Miten tähän on tultu, eikö minun pitäisi olla edistynyt kuntoutumisessani?
Ainoa lohtu on se, että minulla on fysioterapiaan parin kerran maksusitoumus. Se tuo toivoa tulevaan. Muusta ei ole edelleenkään tietoa.

Kirjoittaminen saa nyt olla sellaista, mitä se tässä tilanteessa voi olla. Silti olen onnellinen, kun kykenen kirjoittamaan ja se antaa minulle hyvin paljon voimaa päiviin. Siispä olen koonnut sanoja peräkkäin, mitä juuri tässä hetkessä mieleeni juolahti.


 Ajatusten virtaa - sanoilla sointuillen:

Liian pitkältä toisinaan tuntuu
elää päiva kerrallaan
ajattelen jaksavani puoli päivää,
siinäkin on paljon ja toisinaan
ihan liikaa.
Voimani meinaavat karata jonnekin
aivan kaukaisuuteen
maailman ääriin,
jopa ulottumattomiin.
Toivo uhkaa hiipua
epätoivo ajatuksiani valloittaa.
Ei, en saa antaa toivon hiipua
en luottamusta elämään kadottaa.
Minun ajatukseni, mieleni
kaikki mahdollinen voima käyttöön.
Elämän varjoissa ei pidä antaa
synkkyydelle lisää valtaa.
On sittenkin helpompaa elää hetkessä
minuutti tai tunti kerrallaan,
hengittää toivoa ja valoa,
katsella taivaan tähtiä
ja hiljaa toivoa onnen säteiden
yltävän edes pikkuisen
elämääni ja valon kajastavan syvälle soluihini.
Elämän myrskytuulen riepotellessa
on parasta pitää kiinni,
tutusta ja turvallisesta.
Ettei lennä tuulen lailla tuntemattomiin,
ajaudu liiaksi eksyksiin.
Kunpa aina jaksaisi omilla jaloilla
varmoin ottein, tukevasti seisoa.
Myrskyn runtelemanakin pystyssä pysyä.
Luottaen, uskoen ja unelmoiden
hetkistä varjon toisella puolella.
Toivoen pilkahduksia kristallin säteistä,
kuukivien loistosta tai vähän valoa sieltä jostain.
Elämää on tämä kaikki,
hetkiä ilman ohjekirjaa.
Ilman ohjeita, miten tulisi päivien kulua.
Elämän ohjeet, kun on jokaisella meillä
aivan omanlaisensa,
ainutlastuisuuden vuoksi juuri sinulla ja minulla
niin erilaiset.
Tapahtumia et saa pois pyyhittyä,
Tehtyä tekemättömäksi,
sanottua sanomattomaksi,
kokemuksia kokemattomaksi.
Elämää jokaisilla hetkillä,
poutasäillä ja myrskyillä.
Kunpa vain jaksaisi kaiken tämän
mukanaan kantaa.
(Minna G)

Parhaimmat marraskuun terveiseni sinulle, blogini lukija!



Kommentit

Suositut tekstit