Vuodatuksia elämän haasteista

Makaan sängyn pohjalla ja ennätän ajatella asioita, jotka päähäni pulpahtavat. Mielestäni on kovin surullista, että terveenä ja/tai työkuntoisena meillä menee hyvin. Meillä ei ole huolta huomisesta, palkka putkahtaa tilille juuri tiettynä päivänä, lomat juoksevat ja saa haaveilla tulevista lomasuunnitelmista. Elämä on silloin hyvin säännöllistä, koska perusasiat ovat kunnossa.


Mitäs sitten, jos elämässä tulee äkillinen pysähtyminen? Se voi olla esimerkiksi äkillinen sairastuminen, onnettomuus, ero tai mikä vaan ennalta suunnittelematon iso pysähdys. Silloin elämän rakenteet murtuvat, epävarmuus saa valtaa. Elämäntilanteessa tapahtuu suuri muutos, sinulla ei olekaan enään niitä tuttuja ja turvallisia asioita ympärilläsi.

Se tunne on sellainen, jota et ole voinut ennalta ymmärtää, koska et ole sitä itse elämääsi suunnitellut. Minä voisin kuvailla tätä tunnetta hyvin alastomaksi, koska sinulta on riisuttu pois niitä lämmittäviä elämän perusvaatteita. Ne voivat olla esimerkiksi säännöllinen palkka tai muu tulo, palkallinen loma, työ, hyvä terveys, aktiivisuus, harrastukset, yhteisö, johon kuuluit jne. Mikä asia vain, joka on ollut elämässäsi säännöllisesti ja vahvasti läsnä.

Mitä sitten? Ne ovat meille monille itsestään selvyyksiä, joita emme edes tule ajatelleeksi sen kummemmin. Voisitko edes hetken kuvitella tilannetta, että et yhtäkkiä kykenekkään syystä tai toisesta itsestään selviin juttuihin, sinulla ei olekaan tuttua tilipäivää, et jaksa olla aktiivinen, vieraannut yhteisöistä, terveys on repaleinen, monet asiat ovat toisin ja tilanne itsellesi kun on uusi ja tuntematon. Miltä tuntuisi?

Olo on tosiaan alaston, siksi sitä voisin kuvailla. Tilanne on sellainen, että täytyisi niitä elämän nuttuja kasata uudelleen päälle. Ja siinäpä vielä temppu, kun ei edes tiedä, mitä kannattaisi pukea ylleen. Eli mitkä jutut olisi niitä oikeita, järkeviä, tarpeellisia ja juuri minulle tarkoitettuja? Tästä on kysymys, kun elämässä tapahtuu jotain yllättävää ja odottamatonta. Siinä samalla hetkellä kaikki lämmittävät nutut revitään pois, olet alaston. Sinun täytyy koota ja pukea yllesi uudelleen kaikki elämäsi vaatteet.

Minä en enään ihmettele oman kokemukseni myötä sitä, että kaikki ei jaksa tai kykene tässä tilanteessa. Minä ymmärrän heitä, koska tilanne on raskas ja epätietoisuus yrittää viedä vielä viimeisetkin voimat. Kaikki on kovin monimutkaista, haastavaa, yllättävääkin.  Byrokratia näyttelee suurta roolia, tämän olen myös itse useampaan kertaan joutunut toteamaan. Minua harmittaa myös se, ettei tieto kulje, tässä modernissa tietoyhteiskunnassa.

Minua on ihmetyttänyt ja harmittanut se, että minullekin vannotaan kovasti, että kaikki hoituu, minun ei tarvitse tehdä mitään. Ja mikä järjetön pettymys, asiat eivät hoidukaan. Kerron sinulle tuoreimman esimerkin; posti toi poliklinikkamaksun kotiin, olen valitettavasti joutunut kyseisessä sairaalassa asioimaan lukemattomia kertoja. Laskut ovat menneet suoraan vakuutusyhtiöön, koska kyseessä liikennevahinko ja siitä aiheutuneet vammat. Ja tuokin kyseinen kerta oli niihin lukeutuva, vahinkonumerokin on heidän tiedossaan. Jos vain jättäisin asian hoitamatta, minulle koituisi isoja ongelmia, pahimmillaan luottotietojen menetys. Ja kun soitat, vastaaja luettelee tuttuja rimpsuja; paina 1,2,3... Lopulta kukaan ei vastaa ja sanotaan, että voit jättää soittopyynnön. Asia jää kesken, minun pitäisi muistaa tämäkin...

Eli näin se vain on, että itse täytyy selvitellä, kysellä, soitella ja huolehtia asioiden järjestymisestä. Tämä on haastavassa tilanteessa jopa joskus kohtuutonta ja voimia vievää. Mitä, jos en tekisi mitään ja antaisin asioitteni vain olla? Voin kokemuksesta sanoa, että silloin tilanne olisi huono ja suunta elämässä todella hukassa.


Olen vuodattanut nyt sydämestäni sinun luettavaksi asioita, joita minä mietin juuri nyt. Haluan jakaa ajatukseni, koska toivon niiden lisäävän ymmärrystä ja empatiaa heitä kohtaan, jotka kamppailevat isojen elämän asioiden keskellä.

Minä selviän, olen sen päättänyt. Kerään voimia Lucan kanssa lenkkeilemällä metsäpoluilla. Hengitän luonnon energiaa ja puhaltelen huonot fiilikset metsään. Elämä on sitä, mitä se kulloinkin on. On vain jaksettava päivästä seuraavaan. Niiden asioiden kanssa ja keskellä, mitä kulloinkin on. Ei voi mitään muutakaan, ei enempää eikä vähempää.

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit