Toiveikkuutta ja surua

Tässä tämä elämä junnaa paikallaan. Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut, vaikka voisin toivoa ihmeitä tähän elämän tilanteeseen. Päivät lipuvat yllättävän nopeasti ohitseni. Tämä viikko on mennyt huonommin kuin pitkiin aikoihin. Ei auta mikään, kylmyys hiipii tänne pohjoiseen ja samaan tahtiin hermokivut voimistuvat. Yritän kamppailla kovasti niitä vastaan.

Kuva: Tanja Koskinen

Toipuminen on hidasta tai sitten vain mieleni tahtoisi edetä nopeammin. Alkuviikosta olin niin toivoa täynnä ja ajattelin Tens -laitteen tuovan minulle helpotusta. No, kuinka taas kävikään. Laitteesta ei taida olla mitään apua, kivut ovat vain voimistuneet. Toisaalta en haluaisi vielä luovuttaa, jos silti se auttaisi... Minä olen ehkä taas yhden kerran joutunut pettymään vaikka toisaalta ymmärrän, että näitä kolhujen kipuja ei saa kokonaan pois. Ne seuraavat minua nyt ja tulevaisuudessa.

Kuva: Tanja Koskinen

Tiedät sen toiveikkuuden tunteen, kun ajattelet saavasi helpotusta ja apua. Ja sitten se pettymys, kun et saanutkaan. Voisin verrata samaan tunteeseen, kun matto vedetään jalkojesi alta pois. Mikä valtava pettymys! Taas on kasattava ajatukset ja vain sinnikkäästi jatkettava matkaa. Ja jaksettava toivoa, että ehkä huomenna kaikki olisi pikkuisen edes paremmin.

Kuva: Tanja Koskinen

Tässä miettiessä teen havainnon siitä, että elämäni on ollut kohta 2 vuotta melkoista vuoristorataa. Minulla on ollut hyviä hetkiä, jolloin toiveikkuus parempaan on ollut huipussaan. Sitten on menty vauhdilla alas, tilanne on muuttunut täysin päinvastaiseksi. Siinä sitten olen kamppaillut näiden kanssa, toistaiseksi olen jaksanut pysyä kyydissä. Ja haluankin ilman muuta, mutta se ei aina ole aivan helppoa.

Kuva: Tanja Koskinen

Viime aikoina myös surun tunne on hiipinyt luokseni. Olen pysähtynyt suremaan tätä elämääni, koska se ei mennytkään niin kuin itse suunnittelin. Näin se vain on, että emme voi kaikista asioita itse päättää. Meidän on otettava vastaan myös niitä asioita, joita emme ole itse suunnitellut. Elämä on sellaista, se ei ole yksin meidän käsissämme. Suru on tunteena myös puhdistavaa, sen olen itsekin huomannut. Jaksan onneksi olla kaiken tämän keskellä myös kiitollinen, elämällä on tarkoitus.



Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit