Pyhäinpäivää kohti

Mitäpä juuri nyt? Päivät kuluvat ja käsillä on pian jo marraskuu. Taas joudun toteamaan, että miten nopeasti tämä aika oikein kuluu. Tuo auringon valo on tuonut minullekin hitusen piristystä päiviin. Mitään kovin erikoista en todellakaan ole saanut aikaiseksi. Minä yksinkertaisesti odotan tietoa, mitä tulee oikein tapahtumaan ja mitenkä minun uusi vuosi tulee käynnistymään?

Sain eilen tiedon, että fysioterapiaan on myönnetty maksusitoumus marraskuulle eli neljä kertaa. Minulla ei ole tietoa mistään muusta eikä yhtään enempää. Olen tietenkin kiitollinen tuosta neljästä kerrasta ja mielelläni menenkin, kun tiedän saavan helpotusta edes hetkeksi. Olen samalla myös hämilläni siitä, että mitä tämä merkitsee ja mitä oikein tapahtuu?


Kuva: Tanja Koskinen


Minulle epätietoisuus on ihan pahin olotila, se tuo mukanaan paljon miinus merkkisiä asioita. Päässäni jyskyttää tämä tilanteeni, en saa sitä mielestä pois. Olen huomannut myös sen, että aivovamman myötä stressinsietokyky on aivan nollassa. Pääni ei yksinkertaisesti kestä mitään ylimääräistä, sen huomaan heti olossani ja toiminnassani. Jos tapahtuu jotain poikkeavaa tai yllättävää, reagoin siihen hyvin voimakkaasti. Arki pitäisi olla hyvin säännöllistä ja hallittua, silloin olisi hyvä. Toisaalta elämä ei ole sellaista, minun olisi jotenkin sopeuduttava ja opittava siihen. Yritän kovasti ja ymmärrän ja tiedostan onneksi itseni voimavarat. Se helpottaa.

Voi kun minäkin voisin karistaa nämä aivovamman pölyt itsestäni ja elää sitä entistä, hetkistä ja innostavaa elämääni. Minun ei tarvitsisi murehtia maksusitomuksista, kuntoutuksesta ja epävarmuudesta...

Olen nyt tässä ikikiitollinen edes siitä, että perjantaina pääsen fysioterapiaan. Kireystilaani saadaan purettua ja jännitystä helpotettua. Olen huomannut jäykkyyden lisääntyneen kauttaaltaan. Joten onneksi on helpotusta luvassa.

Kuva: Tanja Koskinen

Sitten joulukuusta ei ole tietoa... Yritän nyt jaksaa taas keskittyä tähän hetkeen, päivä kerrallaan eteenpäin. Voi kunpa jaksaisin olla murehtimatta tulevaa ja keskittyä taas itsensä kuntouttamiseen. Ei ole kovin helppoa, mielelläni eläisin vähän pidemmissä periodeissa ja suunnittelisin jo rauhassa joulua. Minulta ei tietenkään kysellä, miten pitkissä periodeissa haluaisin kuntoutua ja mikä on suunnitelma? Minun on vain tyydyttävä tähän vallitsevaan tilanteeseen ja jaksettava odottaa tietoa.

Nyt näillä mietteillä kohti tulevaa pyhäinpäivää, silloin sytytän kynttilöitä ja hiljennyn. Elämä on niin monimutkaista ja arvaamatonta, parasta on pysyä kiinni hetkessä. Säilyttää toivo ja luottamus.

Kommentit

Suositut tekstit