Epävarmuutta ja ikävä kirje

Minä en ole ollut viime aikoina oikein jaksava. Lukuisat lääkärireissut veivät kovasti voimiani. Olen palannut pikkuhiljaa normaaliin arkeen, käynnit pitäisi olla vähäksi aikaa käyty. Käyn neuropsykologisessa kuntoutuksessa kerran viikossa, käyntejä riittää lokakuulle. Jatkosta samoin kuin fysioterapian jatkumisesta ei ole minulla vielä päätöstä. Voin todeta, että epävarmuudessa eläminen on todellakin pidemmän päälle kuluttuvaa. Toivoisin kovasti pikaisesti taas päätöksiä elämäni suhteen. Minun on vain maltettava ja jaksettava odottaa.


Minua kohtasi melkoinen yllätys tänään, kaiken tämän epävarmuuden päälle. Postin joukossa oli käsin kirjoitettu kirje, mikä ihana yllätys! Hämmästyin suuresti kirjeen avattuani, Se oli tuntemattomalta lähettäjältä. Minua "kehuttiin" mm. tyrkyksi ja loukattiin yksityisyyttäni monin tavoin henkilökohtaisilla asioilla. Tämä on surullista, että joku kadehtii aivovammaisen elämää. Minun elämässäni ei todellakaan ole mitään kadehdittavaa. Elämä kipujen ja kolhujen keskellä ei ole kadehtimisen arvoista.

Sinä tuntematon kirjeiden lähettäjä, älä tuhlaa rahojasi postimerkkeihin suotta. Voit tulla keskustelemaan ja kertomaan asiasi suoraan. Se olisi paljon reilumpaa. Ja muutoinkin, en ymmärrä sinua, miksi sinun pitää minua kiusata tällä tavoin? Haluatko käyttää tilannettani hyväksi, yrittää saada minut vielä huonompaan kuntoon? En ymmärrä, miksi? Nauttisit omasta elämästäsi, etkä keskittyisi turhaan minun elämälläni mieltäsi vaivaamaan. Tämä kirje ei ollut muuten ensimmäinen, siksi olen vienyt asiaa viranomaisten tietoon.

Haluan kertoa tästä avoimesti, koska niin paljon tapahtuu kiusaamista kouluissa, työpaikoilla jne. Minun mielestäni asiasta tulisi rohkeasti puhua yhä enemmän. Aihe on saanut paljon huomiota, mutta kiusaamisesta ei voi koskaan  puhua liikaa, niin tärkeä asia on. Tiedän nyt miltä tuntuu joutua kiusatuksi ja kadehtimisen kohteeksi. Mietin sitä, että mitä tällainen ikävä käytös hyödyttää? Mitä järkeä on näillä teoilla?

Kuva: Tanja Koskinen

Elämä on arvaamatonta, näin saatan todeta tämän päivän tapahtumienkin jälkeen.


Kommentit

  1. No jopas taas on suomalaiskansallista suoraselkäistä toimintaa. Pakko päästä avautumaan mutta ei uskalleta tehdä sitä kasvotusten ja omalla nimellä! Pelkuri on joka tuollaisen kirjeen lähettää, vaivautuukin vielä. Tiedän että ei ole helppoa jättää tuommoista omaan arvoonsa mutta yritä kuitenkin. Valitettavasti noita tuntuu nykyään mahtuvan vähintään kolmetoista tusinaan :(

    En ole aiemmin blogiasi lukenut, mutta haluan toivottaa jaksamista. Tuoreessa muistissa on minullakin vielä epävarmuuden ajat, kun mentiin sairaslomasta toiseen ja sai miettiä että millä sitä jaksaa ja selviää kaikesta. Ei ole mukavaa ollenkaan eikä todellakaan kadehdittavaa.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos tsemppauksesta! Epävarmuudessa eläminen ei tosiaan ole kateuden aihe... "Nostin kissan pöydälle", kun ei reagoimattomuudella lopu. Minä yritän jaksaa ja selvitä❤️

    VastaaPoista
  3. Jatkuva epävarmuus todellinen voimavarasyöppö!! ❤️
    Ja sit tollanen uskomaton kirje😡

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit