Rankka ajatuksia herättävä päivä

Keskiviikko sujui Tampereella aivovammapoliklinikalla vakuutusyhtiön teettämien tutkimustulosten äärellä. Olen ikikiitollinen rakkaalle siskolleni suuresta avusta. Läheisen tuki on todella arvokas, sain istua kyydissä ja  hengitellä rauhassa. Siskoni oli minulle mittaamattoman arvokas henkinen tuki.

Mitä sitten oikein ajattelen päivän tapahtumista? Koko päivä on mielessäni raskas ja suuri epämääräinen möykky. Kaikki läheiset rauhoittelevat, että kaikki kyllä järjestyy. Ja sitä todellakin minäkin hartaasti toivon. On vain niin toivoton olo juuri nyt. Ajatukseni palaavat taas alku tilanteeseen ja raskaisiin muistoihin. Olen joutunut niitä taas läpi käymään ja asioita on nostettu esiin.


Sitä monimutkaista tutkimusviidakkoa jaksan aina ihmetellä. Toisaalta hyvä asia ja kiitollisena otan vastaan kaiken avun. On vain minusta itsestä toivotonta, kun en mahda itselleni mitään. Miksi en toivu? Miksi on niin kova kiire? Mikä hätä on työelämään? Mihin minä kykenen? Ja kaikkea muuta. Kysymyksiä on valtavasti. Minulle itselleni tulee myös hätä, mitä voin tehdä, jotta palaudun takaisin työkykyiseksi? 

Minä en voi tehdä mitään enempää. Otan kaiken kuntoutuksen vastaan. Yritän kehittää itseäni myös luovan toiminnan kautta, mutta mitä vielä? Tosiasia on, etten jaksa olla kovin aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Kuntoutan nyt itseäni ja huolehdin perheestäni niillä voimavaroilla, mitä minulla on. Sekään ei riitä, minun olisi oltava tehokkaampi ja kuntouduttava kohti työelämää. Mitä ihmettä? En saa kolaria ja tapahtumaa pois elämästäni, vaikka todellakin haluaisin. 

Olen väsynyt siitä matkasta ja asioiden vatvomisesta. Olen myös pettynyt, kun kuntoutumiseni ei etene ripeästi. Olen jännittynyt siitä, että mitä tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa. Mihin minä kykenen? Enkö riitä tällaisena? Odottavan aika on pitkä, sanotaan. Ja niin se kyllä on. Lähitulevaisuus on myös odottamista, mikä on vakuutusyhtiön päätös asiassa. Isoja kysymyksiä ja asioita.


Elämä on todella selviytymistä. Minä kirjoitan runoja ja ajatuksia. Hyvä niin, koska saan purettua asioita niiden avulla. Päivä kerrallaan kohti tulevaisuutta, joka on juuri nyt tuntematon. 

Kiitokseni ammattilaisille, jotka kuljette rinnallani. Minä en selviäisi ilman teidän apuanne. Olen helpottunut siitä, että tämä päivä on takana.  Nyt on taas jälleen aika parannella haavoja ja kolarin kolhuja. Sitä se on tämän asian kanssa eläminen. Kiitos siitä, että olen tässä juuri nyt ja saan kirjoittaa. Tämä helpotti....

Kommentit

Suositut tekstit