Mietteitä ystävyydestä

Olipa aivan upean voimallinen torstai aamu, siitä kiitos ystävälleni Mirvalle! On se vaan mahtava voimallinen vaikutus tuolla kameralla, sitä en olisi osannut ennen onnettomuutta Minull
edes ajatella. Minä heräsin torstaihin hyvin raskain mielin ja kaikki tuntui kovin suurelta möykyltä. Siinä hetkessä jopa meinasin kadottaa sen toivon, mikä minulla sydämessäni sykkii. Minun raajani tuntuivat raskailta ja jäykiltä. Oloni oli sellainen, kuin olisin varsinaisen mahalaskun juuri tehnyt. Kuinkas ollakaan, ihana ystäväni saapui valloittavan Killen kanssa. Siinä hetkessä sydämeni suli ja voimani palasivat pikkuhiljaa. Niitä hetkiä ystäväni ikuisti kameran takana. Nämä hetket olivat ikimuistoisia. Tämä on sitä aitoa ystävyyttä. 

Minä olen miettinyt syvällisesti ystävyyttä useina päivinä. Olen omakohtaisesti todennut sen, että haastavassa elämäntilanteessa aito ystävyys punnitaan. Lähelle jäävät he, jotka sinusta oikeasti välittävät. En tarkoita välttämättä sitä, että ystävän täytyisi joka päivä olla aktiivinen. Todellakin voi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Aito ystävä voi silti olla. Tässäkin se, että ei välttämättä se määrä, mutta laatu. Tätä laatua korostaisin. Mitäkö tarkoitan? Toivottavasti ymmärrät sen, mitä tällä tahdon viestittää. Kerron sinulle esimerkkinä, että aito ystävä ei hauku, huuda ja mollaa sinua vaikeassa elämäntilanteessa. Aito ystävä on niissä hetkissä oikeasti tukenasi, lohduttaen ja huomioiden sinun tilanteesi. Eli oikea ystävä ei heikolla hetkellä jätä sinua tai latista sinua entistä syvemmälle. Oikea ystävä ei käytä sinun heikkoa hetkeä hyväksesi.


Minulla on valitettavasti tästä kokemusta, siksi tiedän mistä kirjoitan. Menetin pitkäaikaisen ystävän kolarin jälkeen. Oikeastaan olen vieläkin syvästi järkyttynyt hänen toiminnastaan, mutta en anna sen omaa tilannettani heikentää.  Minun on ollut pakko hyväksyä tämä kokemus ja minun on täytynyt jatkaa elämääni ilman häntä. 

Nyt minulla on tosin myös uusia ihania luottoystäviä. Heistä olen kiitollinen. Tänään tutustui Killeen, joka ihastutti minua. Meistä tuli heti kertaheitolla sielunkumppanit ja ystävät toisillemme. Meidän hetki luonnossa oli liikuttavan ainutkertainen. Kuvat saavatkin puhua puolestaan...







Ystävyys on sielujen sympatiaa
vuoropuhelun suloista helinää.
Se hetkien jakamista,
toisen tukemista
ja yhdessä voimaantumista.
Ystävyys on lujaa yhteistä
luottamuksen kemiaa.
Se on energiaa,
joka sielustasi kumpuaa.
(Minna G.)

Kuvat: Mirva Arposuo

Kommentit

Suositut tekstit