Kun elämä ei mene suunnitelmien mukaan

Tässä viime päivinä on mielessäni ajelehtinut taas monenlaisia ajatuksia. Voisin kuvailla sitä sellaiseksi ajatusten risteilyalukseksi, joka seilaa milloin missäkin säässä, myrskystä aina tyyneen ja siltä väliltä. Se päivä lähenee, milloin ammattilaiset kertovat minulle tilanteestani tutkimusten perusteella ja minulle laaditaan kuntoutussuunnitelma. Ja sitten se tärkein pointti, vakuutusyhtiö laatii näiden pohjalta oman näkemyksensä ja tekee päätökset minun kuntoutukseeni, toimeentulon ym. suhteen. Eli kysymys on elämän suurista asioista, joihin minun on haastavaa itse vaikuttaa. Ei siis ihme, että minua alkaa jännittämään ja tiedostamatta elimistöni alkaa temppuilemaan. Olen hajamielisempi, väsyneempi, kipuilevampi ym.

Kuva: Hanne Manelius

Näinä hetkinä ajatukseni seilaavat siis risteilijän tavoin, mutta myös tunnetila kulkee aivan samaan tahtiin. Käyn läpi kiitollisuutta, onnellisuutta ja samalla jo tunteeni seilaavat kohti harmia, surullisuutta, pettymystä ja epävarmuutta. Minä en mahda tälle mitään, koska niin paljon suuria elämän asioita tapahtuu nopeaan tahtiin. Ihmisenä on haastavaa pysyä näiden mukana. Onnekseni olen löytänyt keinoja purkaa näitä ja tässä parhaillaan sinulle näitä syviä asioita vuodattelen.


"Minusta tuntuu toisinaan melko
uskomattomalta tämä suuri kuorma,
mitä yhdessä hetkessä itselleni sain.
En voi sanoa, että ansaitsin.
Minun on toisinaan vaikeaa ymmärtää
miksi näin?
En löydä tässä hetkessä selityksiä,
kaikkiin kysymyksiin vastauksia.
Eikä myöskään kukaan muukaan
Voi näihin kysymyksiini vastata.
Elämä on toisinaan ihmeellistä,
ennalta arvaamatonta.
Niin paljon on kiviä ja kantoja matkallani
kaikki ne on käännettävä,
ei ole muuta mahdollisuutta
päivä kerrallaan elettävä.
Jaksan silti yhä toivoa
elämäni suunta kääntyisi,
haasteet positiiviseksi muuttuisi.
Nyt ymmärrän
elämää paremmin.
Yhtä kokemusta rikkaampana
vaikkakin raskas taakka harteillani,
trauman arvet sisimmässäni.
Silti toivon tasapainoa elämään,
kevyempiä askeleita,
valoa ja iloa hetkiin.
Huomisesta en murehdi, en tiedä.
Tässä on hyvä juuri näin,
ajatukseni suuntaan
valoon päin." (M.G. 12.9.19)

Kuva: Hanne Manelius

Niin minäkin suunnittelun aikanani elämää ja rakensin palapalalta tulevaisuuttani. Tästä muistona minulla ovat lukuisat työ-, kurssi- ja opintotodistukset. Tämä rakennusvaihe kesti vuosia, uskaltaisin väittää, että ainakin 21 vuotta. Siitä lähdin laskemaan, kun valmistuin sosiaaliohjaajaksi vuonna 1996. Rakensin elämääni esimerkiksi työn ja monien opintojen kautta. Ja tottakai siihen päälle elämänkokemus. Ja niin vain yhdellä hetkellä rakentamani polku oli poissa. Taitoni ja kykyni hävinneet. Nyt sitten kasaan uudelleen pienin ja lyhyin askelin, itselleni uutta elämäni polkua. Aivan toisenlaista, uutta ja ihmeellistä. Sellaista, jota en ollut koskaan aiemmin osannut edes kuvitellakaan. Tämä tieni on täysin tuntematon, uusi ja erilainen. Minun täytyy luoda nyt alusta uusi suunta ja polkuni. Uskotko, että se ei ole aivan yksinkertaista tai helppoa. Ajatella, että kaikki haaveet murenevat hetkessä, mutta niiden kasaaminen ottaa oman pitkän aikansa. Olen kaiken uuden edessä ja polkuni alkumetreillä. Tällaista elämä saattaa toisinaan olla. Minusta on hyvä huomioida, ettei aina elämä mene niin kuin sinä itse toivoisit, haluaisit tai haaveilisit. Kaikkeen täytyy tavalla tai toisella sopeutua.

Kuva: Hanne Manelius

Minun selviytymistarinani voit lukea uusimmasta Kotilääkäri -lehdestä. Kiitokset toimittaja Tuija Tiitiselle ja valokuvaaja Hanne Maneliukselle!

Kommentit

Suositut tekstit