Ei niin hyvä päivä

Eilen oli hyvä päivä, jos voisin niin sanoa. Minä yritän kaikkeni edistääkseen kuntoutumistani. Aina se ei vain riitä. Tänään on sellainen päivä, jolloin koen valtavaa turhautumista. Tänään minua muistutetaan jälleen jostain, mikä viittaa valtavaan voimaan, energiaan ja kovaan iskuun päähäni. Sillä otsaa kiristää, takaraivoa ja oikeaa  ohimoa "juilii". Tämä tunne ajaa minut sohvalle pitkäkseni vähän päästä. Tämä on jotain taas astetta kovempaa, tähän en ole vielä tottunut. Tämän tunteen kanssa en ole sinut, vaikka kovasti väitän olevani kivun kanssa sinut. Ja sanon ohjaavani kipua, eikä kipu minua. Tänään se ei ole totta.


Minä erittäin positiivisena ihmisenä ja omasta mielestä kivun taltuttamisen keinojen taitajana, en siltikään aina pärjää, enkä mahda kivulle mitään. Se kipu vain tule toisinaan käymään. Näinä hetkinä minun on mentävä lääkekaapille ja otettava ylimääräistä lääkettä. Vaikka minä niin mielelläni olisin ilman kaikkia ylimääräisiä myrkkyjä. Siinä tilanteessa on pakko turvautua apuun, kun mitkään konstit eivät auta. Muutoin kipu leviää ja pahenee aivan älyttömiin mittasuhteisiin ja  se lamauttaa minut. Tästäkin on kyllä kokemusta. Minun on ollut aivan pakko antautua lääketeollisuuden tuotteille. Yritän kaikin tavoin pysyä minimissä tai vähintäänkin kohtuudessa. 


Näinä hetkinä haluan pitää lämmintä myssyä myös sisällä, koska pääni tuntuu silloin paljon suojatummalta. Lämmittelen myös kaurapussia, jota pidän kipualueella mm. takaraivolla tai niskassa.  Saatan kuunnella rauhoittavaa musiikkia. Tarvitsen lisäksi lepoa ja rauhaa ympärilleni. Kaiken keskellä jaksan olla kiitollinen siitä, että tämä olotila ei ole jatkuvaa. Se tulee toisinaan kylään ja muistuttaa minua tapahtuneesta. Ehkä se on tarkoituskin, että en liikaa touhua ja yritä enempää kuin mihin minulla on voimia. Helpompia hetkiä odotellen...

Jos sinulla on hyviä neuvoja kivun taltuttamiseen, niin kuulen mielelläni niistä. 


Kommentit

Suositut tekstit