Ajatusten virtaa



Tässä taas puhallan ajatuksiani pois, ulos ja maailman ääriin. Tänään en kykene muunlaiseen kirjoittamiseen ja siksi annan vain sanojen tulla sen kummemmin ajattelematta. Joskus näinkin, joten tässä ajatusteni virtaa...




Kipuilevana hiipii ajatuksiini,
miksi juuri minulle piti tapahtua?
Tällainen rankka kokemus,
jota en pääse karkuun.
Minä puhun ja kerron,
hoidan ja kuntoutan itseäni.
Ei, se kokemus ei lähde minusta.
Se on ja pysyy läpi koko elämäni.
Loppujen lopuksi olen yksin tämän asian kanssa,
ei kukaan toinen voi sitä tietää,
miltä minusta oikeasti tuntuu
näiden kolhujeni keskellä.
Sitä voi arvailla ja yrittää ymmärtää,
jakaa myötätuntoa ja ojentaa auttavan kätensä.
Sekin on hienoa,
mutta loppujen lopuksi yksin minä tätä 
kokemuksen taakkaa kannan.
Voin etsiä vertaisiani ja keskustella,
se lohduttaa,
 kun on muitakin kaltaisiani.
Miksi kaikki piti tapahtua?
En sitä tiedä, en kykene täysin vastaamaan.
Jaksan uskoa johdatuksen,
siihen tarkoitukseen.
Niin myös tässäkin asiassa.
Yritän jaksaa ajatella,
minun polulleni tämä oli tarkoitettu.
Rankka ja pysäyttävä kokemus,
sitä se oli ja on edelleen.
Asian kanssa on elettävä,
mentävä kohti seuraavaan päivää.
Minut pysäytettiin,
siihen hetkeen ja tapahtumaan.
Kiitollisuus valtaa mieleni,
kaikki voisi olla toisin.
Säästyin, pelastuin
ja kuin ihme,
suhteellisen vähäisin vammoin.
Kiitos, kun saan olla tässä
kirjoittamassa.
Jakaa ajatuksia kanssasi.
Vikoja minussa on
ja haasteita niitäkin.
Menetin asioita,
mutta sain myös tilalle uutta.
Yritän sopeutua hyväksymään.
Tarvitsen yhä teitä,
kaikkia kanssakulkijoita rinnalleni.
En selviäisi ilman sinun tukeasi.
Johdatus kulkee matkallamme
jokaisena hetkenä, päivänä.
Kiitos.

Terveisin Minna



Kommentit

Suositut tekstit