Kipuja ja selviytymistä

Tähän aamuun heräsin niin, että tunsin kehossa päästä nilkkaan oikealla puolella tuikkivan sytkivää kivuntunnetta. Ajattelin, että nytkö se sitten taas alkaa, kivut ja pahempi vaihe. Toisaalta aloin samalla pohtimaan, että mitä voisin tehdä saadakseni kivut hallintaan. Arvaa mitä tein? Minä otin korvakuulokkeet ja laitoin YouTuben kautta rauhoittavaa musiikkia. Musiikin myötä lopulta rentouduin ja vaivuin uneen. Heräsin ja olin nukkunut hyvin, kellon viisarit osoittivat yli kymmentä. Minulle tehoaa rentoutuminen ja mindfulnes -tyyppiset harjoitukset. Myös maalaaminen  ja kirjoittaminen ovat keinoja, joiden avulla saan hyvää oloa ja helpotusta. Tosin eivät ne vie pois tosiasiaa terveydestäni, mutta ne helpottavat oloani ja auttavat hetkellisesti pitämään kivut loitolla. Minun mielestäni kipujen kanssa eläminen on tasapainoilua, jottei kivut pääse hallitsemaan liikaa. Minun tulisi hallita kipua, eikä toisinpäin. Tämä ei aina ole kovin yksinkertaista ja helppoa. Helpommin sanottu kuin tehty.


Tämä syksy on haasteellista minulle ja varmasti monelle muulle kipupotilaalle. Kostea, viileä ja matalapaineinen sää on melkoinen vihollinen. Hermokivut ovat kyllä todellinen musta peikko, joka yrittää ottaa valtaa, hämmentää elämää ja nujertaa aivan kokonaisvaltaisesti.

Moni varmasti turruttaa tilannetta ottamalla kunnon tropit erilaisia lääkkeitä. Minun ajatusmaailmassani on ollut heti kolarin jälkeen selvää, että olen äiti ja haluan olla myös jatkossa. Minä en millään voi enkä halua turruttaa itseäni sängyn pohjalle. Minä haluan elää elämääni aistien, katsellen, huolta pitäen ja haluan olla läsnä. Toisaalta on selvää, etten vain pärjää ilman kipulääkkeitä, koska hermokivut ovat sen verran haastavia vierailijoita. Minä olen ollut aina hyvin herkkä, pienikin annos saattaa vaikuttaa minuun oudoin tavoin. Olen  kokeillut lääkkeitä pienin annoksin tai sitten lääkärin määräyksestä suurilla annoksilla. Olen saanut osakseni lukuisia sivuvaikutuksia. Sitä olenkin päässäni pyöritellyt, että syön lääkettä hermokipuihin ja sitten sivuvaikutuksiin pitäisi syödä taas seuraavaa lääkettä. Ei pojat ei, minä en tähän myllyyn halua mukaan. Ja se on myös rahakysymys, koska vakuutusyhtiö ei korvaa minulle sivuvaikutuksen lääkkeitä tai hoitokuluja. Senkin koin.

Nyt minulla on sellainen tilanne, että sopiva lääke tuntuisi löytyneen, pienellä annoksella se vie kivuista terävimmän huipun ja kykenen muutoinkin arjessa toimimaan. Ja ennen kaikkea olen tavannut hyvän lääkärin, joka kuuntelee potilasta. Nyt vain peukut pystyyn, että tämä syksy ja talvi taittuu kohtalaisesti. Kesää ja lämmintä jo odottelen koska silloin on parempi tilanne.


On paljon asioita, joiden kanssa potilas joutuu kamppailemaan. Kaikki eivät jaksa, kykene tai osaa. Minä vielä olen yrittänyt ja haluan jatkossakin, tosin yksin en minäkään selviäisi. Olen ikikiitollinen heille, jotka minua tukevat, auttavat ja seisovat rinnallani. Menneellä viikolla sain apua mm. paperiasioiden järjestämisessä, niiden kopioinnissa, tulostamisessa jne. Lausunnot,  sairauskertomukset ja kaikki muut tarvittavat asiakirjat ovat sievässä nipussa. Tämä nippu lähtee mukanani TAYS:iin. Tampere kutsuu...

Nimittäin tulevan viikon torstai ja perjantai kuluu TAYS:ssa aivovammapoliklinikalla. Minulla riittää ohjelmaa, ei käy tylsäksi olo. Kysymys kuuluukin, että miten minä kaikesta selviän? Se on vain selvittävä, päivä kerrallaan. Siltä se nyt tuntuu, kuin olisi nuorallatanssija, joka taiteilee pysyäkseen pystyssä.

Parhain terveisin Minna

Kommentit

  1. Voi miten hyvä kuulla, että sopiva lääkitys on ehkä löytynyt <3

    Ihanaa alkavaa syksyä <3

    Satu

    www.satumaistaajattelua.home.blog

    VastaaPoista
  2. Kiitos, jää nähtäväksi onko se hetkellistä vaiko pysyvämpää...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit