Aikataulut ja arjen hektisyys

Tänään torstaina oikein pysähdyin taas vaihteeksi kummastelemaan tätä elämän menoa. Miten ihmeessä päiväni täyttyvät ja viikot vierivät. Taas syksy hiipii luoksemme. Koulut ovat onnistuneesti jälleen pyörähtäneet käyntiin. Miehenikin loma on puolessa välissä. Koululaisilla on hammaslääkäriä, fysioterapiaa, autokoulun teoriatunteja, uudet lukujärjestykset jne.


Huomaan itsessäni sen, että minun on haasteellista pysyä näiden ohjelmien ja aikataulujen mukana. Saan todella ponnistella, jotta jaksan ja selviydyn. Sitä mietin, että meidän viiden hengen perheeseen mahtuu melkoinen määrä erilaisia menoja ja aikatauluja. Kalenteri on täynnä touhua ja tohinaa. Siinä sitä on minulla haastetta aivan kerrakseen, kun selviydyn äidin roolista ja pysyn mukana aikataulutetussa arjessa. Minun pääni kuormittuu näistä, vaikka en itse joka paikkaan ole menossa. Ja muutoinkin omat menoni ovat kovasti vähentyneet.

Tiedän sen, että kaipaan omaa rauhaa, hiljentymistä ja yksinoloa. Silloin jaksan paremmin, olen tasapainoisempi ja selviydyn arjen pakollisista aikatauluista. Onnekseni olen itse oivaltanut ja ymmärtänyt nämä asiat. Tarvitsen todellakin vastapainoa arjen hektisyyteen. Sitä tässä olen taas vaihteeksi pohtinut ja jopa ääneen miehelleni taivastellut, että miten minä olen aiemmin kaikesta selvinnyt? Minulla on nykyään aivan tekemistä selviytyä tästä pienestä arjestani ilman työelämää. No mieheni sanoi hyvin ja lohduttavasti, että täytän päiväni nyt muilla asioilla.


Kaikella on aina aikansa ja paikkansa. Minun päiväni täyttyvät kuntoutuksesta, ruuanlaitosta, luovista tekemisistä. Siinä on minulle riittävästi askareita, jotka pitävät vireyttäni yllä ja kuntouttavat minua. Yritän pysyä mukana ja olla läsnä teineille, jotka syövät hyvällä ruokahalulla mutsin tekemiä ruokia ja leipomuksia. Se on ehkä parasta just nyt. Ihanaa, kun saan seurata sivusta teinien vauhdikasta elämää. Se tuo iloa ja virkeyttä myös minulle.


Elämässäni on silti hyviä asioita kaikesta huolimatta, vaikka olenkin kolarissa kolhiutunut aivovammainen mutsi... Mutsi, joka yrittää pysyä arjen matkassa.

Kommentit

  1. Arjen kiireisyys on kyllä kovaa välillä, ja on aika yllättävää miten siitä kaikesta kuitenkin loppujen lopuksi selviytyy. Kuten mä oon tonne mun oman bloginkin puolelle kirjoitellut, niin mun arjessa yhdistyy tällä hetkellä kilpaurheilu ja opiskelu. Oon aikalailla sellainen perfektionistiluonne, ja siksi mä haluan panostaa molempiin täysillä, ja välillä kyllä tuntuu ettei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää sitten millään.

    Perfektionistin palapeli

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit