Keskiviikon tuumauksia

Tervehdys

Tässä ne päivät menevät nopeasti ja pitkäksi ei aika käy. Sitä toisinaan pysähdyn oikein tuumaamaan. Minulta on kyllä kysytty, että tuleeko aika pitkäksi kotona. No ei tosiaankaan tule, elämä on aivan toisen näköistä kuin ennen onnettomuutta. Silloin olin oikea Duracell -nainen, joka ennätti yhtä sun toista, eikä minusta virta loppunut millään.


Nyt meinaa pienestäkin tuusailusta tulla väsynyt olo, ei ole enään sellaista Duracell -virtaa. Eikä sellaista taida enään tullakaan, sillä sen aika on taakse jäänyttä. Ja oikeastaan tarviiko sitä ollakaan niin tehokas ja ylenpalttisen jaksava? Minusta ei tarvitse, sen olen itse kantapään kautta todennut ja oppinut. Totta, ennätän aivan eri tavoin, hitaampi tahti päällä vaikkapa ihastella ritariperhosia kukkapenkissa. Tai vaikkapa tunnen jalkojeni alla ruohikon ja maan. Nykyään keskityn hetkeen ja hengittämiseen kävellessäni metsäpoluilla. Aivan yksinkertaisia ja luonnollisia asioita, joita aiemmin en kyennyt kiireeltäni huomioimaan.


Minulle nousee tällaisia mietteitä ajatuksiini täällä sängyn pohjalla. Olen päivälevolla, hakemassa uutta virtaa. Virta loppuu minusta päivän aikana, mutta onneksi levon kautta saa sitä takaisin. Minusta tuntuu, että menee taas tovi ennen kuin uusi lääke alkaa vaikuttamaan hermokipuihin. Tai sitten on sekin vaihtoehto olemassa, että lääke väsyttää normaalia enemmän. Aika näyttää, mutta olen toiveikas tämän uuden neurologin suhteen. Toivon saavani häneltä apua, syksyyn on muuten varattava kontrollikäynti. Se tuo minulle turvaa, kun on jatkumoa ja seurantaa.


Tämä kesä on tähän mennessä ollut melkoisen haasteellinen kelien suhteen, koska viileä ja kostea keli ei ole minulle hyvä, kivut lisääntyvät. Aina jaksan toivoa oikein hellettä ja aurinkoa, silloin olisi kaikki toisin.


Onneksi kauniit kukat lämmittävät mieltäni ja ylipäätään luonto kaikessa kauneudessan. Sieltä saan voimaa päiviin ja virtaa askeliini. Tällaisia tuumauksia tänään keskiviikkona. Hyvä asia on muuten se, että fysioterapia rullaa taas. Siitä olen kiitollinen, koska viikottainen käynti tuo hyvinvointia ja pitää yllä toimintakykyäni. Ajatella, että lukuisia kamppailuja asioiden suhteen olen taas jaksanut käydä. Ja asiat ovat taas sillä mallilla, että tiedän syyskuun loppuun niiden hoituvan. Parempi näinkin, kun ei ollenkaan mitään tietoa. Minä saan olla kiitollinen ja tyytyväinen, en murehdi suotta tulevia. Tässä hetkessä on kaikki ihan hyvin, kohta jaksan taas pieniä askareita.

Valoisaa loppuviikkoa meille jokaiselle!
Minna

Kommentit

Suositut tekstit