Ajatusten myllerrystä

Taas on yksi viikko vierähtänyt. Minä jaksan aina vain ihmetellä sitä, että miten päivät lipuvat nopeasti ohitseni. Minua nukutti tänään pitkään ja Lucakin nukkui samaan tahtiin. Tänään meillä ei ollut edes aamulenkille kiire. Joskus on vain tärkeää saada nukkua niin kauan, kun unta riittää. Olen ajatellut kun, että nukkuminen on yhtä arvokasta kuin säästää rahaa pankkiin.

Kuva: Mirva Arposuo
Tein pieniä kotihommia päivän mittaan, hissukseen. Yllättäviä puheluitakin sateli päivän kuluessa. Puhelut yllätyksillään sekoittivat ajatusmaailmaani. Ajatukseni ovat onneksi iltaa kohti tasaantuneet ja mieli on vakaa ottamaan vastaan monenlaisia juttuja.

Yksi niistä ajatusteni myllertäjistä oli puhelu Terveystalolta. Minulle oli myönnetty  uusi maksusitoumus hermoblokaidi hoitoihin. Ja nopealla aikataululla minulle tarjottiin aikaa. Kaiken hämmästyksen keskellä sain sanottua virkailijalle, että minulla ei ollut asiasta mitään tietoa. Minulla ei ole päätöstä asiasta ja viimeksi olin ollut tänä aamuna puhelinyhteydessä vakuutusyhtiön virkailijan kanssa. No, ei muuta kuin maanantaina sitten pistoksiin. Kerroin, että viime kerta oli päättynyt siihen, että jouduin ambulanssilla sairaalaan. Minua pelottaa.

Toinen ajatusten myllertäjä oli se, että sain vakuutusyhtiöstä tiedon puhelimitse fysioterapian jatkosta. Minun käskettiin varata ajat, joista olin sillä hetkellä iloinen. Sitten otin yhteyttä fysioterapiaan, josta asiaa luvattiin puolestani hoitaa. Sillä kävi ilmi, ettei maksusitoumusta fysioterapiaan ollut. Myöhemmin minulle soitettiin fysioterapiasta ja kerrottiin ettei fysioterapiaa voidakaan jatkaa. Vakuutusyhtiöstä ei anneta maksusitoumusta, vasta Taysin lausuntojen jälkeen asia käsitellään. Ei voi olla totta! Mitä ihmettä, en enään tiennyt mitä ajattelisin.

Uskotko, että tämä on todellakin totta! Hetkellisesti minusta jo tuntui, etten osaa enään  mitään hoitaa. Tämä ei ollut millään tavoin minun muistamattomuudesta tai väsymisestä johtuvaa. Minä olin täysin valppaana tilanteissa. Nyt näiden kanssa menen viikonlopun ja taas maanantaina täytyisi soittaa vakuutusyhtiöön. Minä en millään jaksaisi, on vain pakko. Haluaisin oikeasti hetkeksi unohtaa tällaiset kiemurat. En vain voi. Ajatelkaapa minkälaista touhua, potilaan pitäisi oikeasti kuntoutua. Minun, kolarissa kolhiutuneen äidin, olisi jaksettava kaiken tämän keskellä.

Haluan olla sinulle rehellinen ja kertoa asioita siitä, että potilaan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Minun onnekseni, omaan positiivisen ja elämän myönteisen asenteen, jonka turvin jaksan selviytyä päivästä toiseen. Tänäänkin olen hankkinut luonnosta voimaa, olemme Lucan kanssa tehneet metsälenkkejä. Siellä mieleni rauhoittuu, ajatukseni tasaantuu ja kehoni latautuu luonnon energiaa...

Mun luottoystävä Luca

Ei siis ihme, että pääni on ajatusten myllerryksiä täynnä. Sitäkin pohdin, että mitenkä asiat voivat olla niin monimutkaisia. Eikö niitä mitenkään voisi helpommin käsitellä tai ratkaista. Muistan sen, kuinka viime syksynä minulle vannottiin asioiden hoitumista ja sitä, ettei minun tarvitse itse yrittää hoitaa.... Siskoni oli tämän kuulemassa, en ole itse sitä keksinyt. Asiat eivät hoituneet eikä ne hoituisi tästä eteenpäinkään. Minun on itse kyettävä olemaan kartalla ja hoidettava. Se on rehellisesti ottaen niin, siitä on kokemusta.

Nyt viikonloppu edessä ja ajatukseni olisi suunnattava johonkin muuhun mukavaan. Maanantaina sitten puheluita tiedossa. Rentouttavaa viikonloppua myös sinulle!


Kommentit

Suositut tekstit