keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Hoitoa hiuksiin ja hiuspohjaan

Tiedätkö, että punertavat ja vahvat hiukset ovat olleet osa minua ja identiteettiäni. Mitä minulle on tapahtunut? Sitä tässä viime päivinä olen pelonsekaisin ajatuksin kovasti pohtinut. Nimittäin ennen niin kauniit hiukseni varisevat suorastaan päästäni. Hiuksiani on joka paikassa, pestessä ja harjatessa ne todellakin irtoavat tupoittain. Tätä on jatkunut kuukauden päivät suunnilleen. En siihen reagoinut ennen kuin hyvä ystäväni suorastaan kauhistui, että mitä minun hiuksilleni on tapahtunut. Sitä me sitten yhdessä pohdimme. Ja onnekseni minulla on ollut paksut hiukset, koska niistä on enää jäljellä puolet. Minua huolestuttaa tämä tilanne, sillä viimeisen kahden vuoden aikana minulle on tapahtunut paljon asioita, jonka seurauksena itsetuntoni on saanut kolhuja. Nyt vielä sitten minun hiuksenikin meinaavat minut hyljätä...

Minun ohentuneet hiukseni

Hiustenlähtöä?

Tiesitkö sitä, että terveessä ja hyväkuntoisessa hiuspohjassa kasvaa keskimäärin 100 000 hiusta? Ja yksittäisen hiuksen kasvuvaihe on kestoltaan noin 2-6 vuotta. Hiuspohjasta irtoaa normaalisti keskimääräisesti noin 50-100 hiusta ja samanaikaisesti hiukset uusiutuvat, tilalle kasvaa uusi ja terve hius. Ennenaikainen hiustenlähtö saattaa johtua useista syistä esim. stressistä, perintötekijöistä, lääkityksestä tai yksipuolisesta ruokavaliosta.



Kauniisti sisustettu parturi-kampaamo


En lannistunut kuitenkaan vaan ystäväni tukemana aloin tuumasta toimeen. Yritän selvittää lääkkeiden sivuvaikutuksia lääkäriltä, verikokeisiin saada lähete jne. Minä aloin myös etsiä rinnalleni ammattilaista ratkomaan haastettani. Sain avuksi Suolahdesta Harjattaren yrittäjän, parturi-kampaaja Tarja Hämäläisen. Tarjan näkemys oli, että minun tapauksessa on hyvä hoitaa myös hiuspohjaa. Päätimmekin yhteistuumin testata minulle hoitolinjaa, joka on tarkoitettu hiuspohjan haasteille. Tämä kuulosti minusta erittäin järkevältä ajatukselta ja olin valmis testaamaan tuotesarjaa ammattilaisen käsittelyssä.
Mielestäni Harjattaressa oli raikas ja valoisa tunnelma. Parturi-kampaamo oli sisustettu hyvällä maulla ja tyylillä. Asiakkaana siellä oli mukava olla, paikka oli viihtyisä. Minulla oli matkaa Äänekoskelta 9 km, joka ei todellakaan ole matka eikä mikään. Harjatar on auki sopimuksen mukaan. Pääset tästä yrityksen Facebook -sivuille: Parturi-kampaamo Harjatar



SIM Sensitive - kotimainen tuotesarja

Harjattaressa on käytössä korkealuokkainen, kotimainen ja hajusteeton SIM Sensitive -hiustenhoitosarja. Kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa Ylöjärven tehtaalla ja tuotteilla on Avainlippu-merkki. Siispä suomalaisena yrityksenä on SIM Sensitiven laatustandardit korkealla. Tuotteissa käytetään parhaimpia mahdollisia raaka-aineita ja panostetaan täysillä tuotekehitykseen. Tuotteissa on mieto hypotuoksu. SIM Sensitive -tuotevalikoimasta löytyy hoitolinja jokaiseen hiuspohjan ja hiusten ongelmaan.

System 4 Bio Botanical -hoitolinja

Esimerkiksi System 4 on terapeuttinen linja, joka on tarkoitettu hiuspohjan häiriöistä kärsiville. Tätä kokeilimme tänään! Tämän hoitolinjan Bio Botanical -tuotteet ylläpitävät hiuspohjan tasapainoa ja vahvistavat pintaverenkiertoa. Lopputuloksena luvataan terve hiuspohja, normaali hiustenkasvu, vahvat ja kiiltävät hiukset. Aktiivisia aineosia ovat pantenoli, vehnäproteiini, mentholi, salisyylihappo, koivu, takiainen, peltokorte, nokkonen, rosmariini, aloe, vesikrassi ja hevoskastanja.

System4 Bio Botanical -hoitolinja

Tarja pesi ensin hiukseni Bio Botanical -shampoolla. Ja sen jälkeen hän levitti Vital Curea -aineen hiuspohjaan, -pituuksiin ja latvoihin. Aine annettiin vaikuttaa 5 minuuttia. Lopuksi pyyhekuiviin hiuksiin hän levitti seerumin hieroen hiuspohjaan. Seerumia ei huuhdeltu pois.

Vital Curea vaikuttamassa 

Tarja hieroo seerumia hiuspohjaan

Minä tunsin shampoopesun aikana jo rauhoittavan vaikutuksen hiuspohjassa ja Vital Cureassa sekä seerumissa oli ihana, kevyt mentholin tuoksu ja viileän kihelmöivä vaikutus. Käsittely kaiken kaikkiaan tuntui rauhoittavalta, miellyttävältä ja hiuspohjassa ihanan kihelmöivältä. Tuotteiden tuoksut eivät todellakaan ärsyttäneet minua, vaikka olen astmaatikko. Minun kokemukseni tästä hoitolinjasta oli erittäin miellyttävä. 

Lopputulos

Minusta käsittely tuntui hyvälle ja tasapainottavalle. Hiuksissa oli taas kiiltoa ja elävyyttä. Ne eivät "roikkuneet päästäni" kuin ennen käsittelyä. Sain seerumin mukaan kotiini, sillä sitä voi käyttää päivittäin. Minulle varattiin aika uusinta käsittelyyn kahden viikon päähän.

Lopputulos käsittelyn jälkeen
Minä olen erittäin kiitollinen Tarjalle tästä kokemuksesta, koska tuotteiden vaikutus näkyi heti hiuksissani. Suosittelen lämpimästi Harjattaren palveluita ja erityisesti hiuspohjan hoitoa. Kokemus oli miellyttävä. Tämä tarina siis jatkuu, koska parin viikon päästä on uusinta käsittely.

Toivon hartaasti, että saisin pitää upeat hiukseni.
Lämmin kiitos Tarja jo tästä mahdollisuudesta, kokemuksesta ja yhteistyöstä!

Lämpimin ajatuksin Minna

* Blogiyhteistyönä veloituksetta hiuspohjan hoito ja testaukseen kotiin mukaan seerumi.



Harjattaresta saa myös tekemiäni  kirjanmerkkejä ja avainkaulakoruja.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Taiteellinen sunnuntai

Ihana taiteen täyttämä sunnuntai,
Kohtasin lauantaina tuttavan, jonka innoittamana päätin tehdä ystäväni Päivin kanssa pienen kesäretken omassa kotikaupungissa. Me innostuimme käymään Äänekosken taiteilijaseuran kesänäyttelyssä taidemuseolla.

Kuuletko satakielen -näyttely

Näyttelyn nimi oli Kuuletko satakielen. Niin kaunis ja osuva nimi. Ja ennen kaikkea esillä oli monipuolisesti taidokkaita ja upeita töitä. Meille tauluja esitteli Mirja Helin, joka myös itsekin maalaa ja on taiteilijaseurassa.

Meidän silmät osuivat upeaan peiliin, jonka edessä teki mielemme poseerata. Hieno idea vaikka uudistaa vanha peili.

Minä ja ystäväni
Minä, taiteilija Mirja Helin ja ystäväni Päivi

Maritta Pataman "Satakielen laulupuu" oli osuva teos näyttelyn nimeä ajatellen. Siinä katsellessa teosta saattoi jopa kuulla kauniisti satakielen laulavan.


"Satakielen laulupuu"


Meillä oli upea hetki yhdessä ystäväni kanssa. Ei tosiaankaan tarvitse lähteä maailman ääriin kokeakseen unohtumattomia elämyksiä. Kotikaupungissani on lahjakkaita taiteen tekijöitä, näin voin tämän kokemuksen perusteella sanoa. Sain tästä kokemuksesta kipinän ja haaveilen jatkossakin taide-elämyksistä erilaisissa näyttelyissä.

Kiitos Päivi tästä yhteisestä kokemuksesta, ehkä yhdessä vielä osallistumme taiteeseen liittyvälle kurssille. Sellaisen ajatuksen tämän päivän kokemus toi tullessaan.




Pienetkin asiat ovat usein kokemukseltaan ja sisällöltään suuria, merkityksellisiä. Niin myös tänäänkin. Yhä vieläkin saatan kuulla satakielen vienon ja herkän laulun. Kiitos!






torstai 25. heinäkuuta 2019

Elämän valintoja

Kotikaupunkini on täynnä jazz-huumaa, koska alkoi perinteeksi muodostuneet Keitelejazzit. Minun maailmani on niin erityinen ja pieni ettei siihen tuollaiset hienot karkelot mahdu. Jo ajatuksenakin, se olisi mahdotonta ja väsyttävää. Ai mitenkö niin? Siksi, että suuri väkimäärä, hulina, meteli jne. väsyttävät ja kuormittavat liiaksi aivoja. Ja myös päänsärky helposti laukeaa. Päähän tulee sellainen tunne, kuin se olisi ampiaspesä. Tämä lämpö on minua hellinyt ja olo on ihan ok. Nautin olotilastani ja en halua mitään ylimääräistä kuormaa, joka aiheuttaisi taas lisää huonoa oloa. Sitä olen mielestäni kokenut jo roppakaupalla...



Minä pakkasin auton täyteen tarvittavia tavaroita, kuten puhtaat täkit, tyynyt, lakanat ja kolme kassillista ruokaa. Tulin esikoisen ja hänen tyttöystävänsä kanssa mökille, luonnon helmaan. Totta tosiaan, olemme lomalla. Nuoret ovat viihtyneet kanootilla ja kumiveneellä järvellä. Löydettiin varastosta kalavehkeet ja ne ovat olleet ahkerassa käytössä. Minä olen ihaillut meininkiä rannalta.


Illan suussa kävimme uimassa Piispalassa, josta löytyy upea hiekkaranta. Jee, talviturkki on nyt heitetty. Istuin illalla terassilla, vain olin ja katselin. Ei sen kummempaa.




Elämä on täynnä valintoja, ihan jokainen hetki ja päivä. Arjen asioissakin se näkyy, kaupassa on valinnan varaa yllin kyllin. Valintaa täytyy tehdä esim. siitä, että otanko biotuotteita, kevyitä tuotteita, laktoositonta, kotimaista, halvinta ja valinnat eivät tosiaankaan lopu tähän. Silmäni avatessa aamulla on valittava vaatteet päiväksi, aamupalaksi valittava, syönkö ruis- vai  hiivaleipää vai leipää lainkaan... Elämä on sellaista valintojen viidakkoa, johon ei ole ohjekirjaa tai karttaa. Sinun ja minun täytyy itse suoriutua ja selviytyä, on löydettävä oikeat reitit ja välillä myös erehdysten tai vaikeuksienkin kautta.  Kaikesta huolimatta, sinä ja minä selviämme!  Minulle valinnat ovat tänä päivänä hyvinkin merkittävässä roolissa. Ja ajattelen, että ne ovat korostuneet vielä onnettomuuden jälkeen. Joudun ehkä kiinnittämään valintoihin aiempaa enemmän huomiota.


Minä lämmöllä seuraan sivusta kotikaupunkini tunnelmaa, ihmisten hyväntuulisuutta ja hitusen arkea kansainvälisempää meininkiä. Nautin kyllä musiikista ja sen tuomasta fiiliksestä, sen tunnustan. Onnekseni jazzteltan musiikki kuuluu sopivasti pihaamme, joten ei mitään hätää. Nautin vielä hitusen tästä tunnelmasta ja tänään jossain vaiheessa on edessä kotiinpaluu. Tänään myös elämän valintojen kautta, päädyin tällaiseen lopputulokseen. Näillä valinnoilla siis menen tänään.

Tehkäämme siis oman näköisiä valintoja tänään ja tulevaisuudessa. Ne ovat just sinulle sopivia ja tarkoitettuja. Sinä valitset oman näköisesi polut.

Mökkiterveisin Minna



-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Elämässä
valintoja suuria myös pieniä.
Tässä,
elämän viidakossa
joskus on astuttava harhaan,
jotta osaisi löytää sopivat
polut ja suunnat.
Aina voi valita toisin,
sinä selviät.
Luottaen ja unelmoiden
läpi vaikeuden.
Elämän valinnoilla on
tarkoituksensa.
(M.G)


lauantai 20. heinäkuuta 2019

Lämpöä ja hetkeen pysähtymistä

No nyt sitä on! Nimittäin lämpöä ja valoa, jotka hellivät antamalla luonnon omaa energiaa. Minä nautin, koska kivut ovat hetkeksi poissa. Innostuin tästä olotilastani niin paljon, että annoin pyykkikoneen pyöriä oikein kunnolla. Täkit, tyynyt, verhoja ja muuta pääsivät koneeseen ja takaisin käyttöön auringon kuivattamina.



Tänään olen nauttinut ja istunut terassilla auringon säteiden lämmittäessä jokaista soluani. Siinä samalla olen miettinyt myös tätä maailman menoa. Kaikilla on nykyään kova kiire ja päivät täyttyvät erilaisista menoista ja aktiviteeteista. Trendikästä on käydä festareilla, syödä ravintoloissa ja matkustella jne. Minun maailmaani sopisi paremmin yksinäinen mökki lämpöisessä paikassa, kukkasia, vihko, kynä, maalaustarvikkeet ja läppäri. Niillä pärjäisin varsin pitkään.


En väitä sitä, että etteikö esimerkiksi herkullinen ruoka, luksus matka, hyvä musiikki tai joku muu olisi mahtavaa. Tottakai ne ovat upeita juttuja. Tarkoitan vain sitä, että en tarvitse sellaisia asioita ollakseni tyytyväinen tai kaipaisin niitä elämääni. Minulle luksusmatka on nykyään ihan vain sekin, että kävelen avojaloin lämpöisenä päivänä puutarhassa. Tai luksusta on myös kätkeytyä pihan perälle isolle kivelle kahvikupin kanssa. Ai että, miten mukavalta tuntuu istuskella kivellä ja pysähtyä juuri siihen hetkeen.


En aina jaksa innostua kovin suurista jutuista, minulle pienetkin hetket tai asiat ovat merkityksellisiä. En väitä sitä, etteikö elämässä suuret kohokohdat olisi nautinnollisia tai mukavia. Toisaalta pienemmilläkin hetkillä saattaa saada samanlaisia lopputuloksia, vaivattomammin.  Vaikkapa hetki kotipihani isolla kivellä, kukkasten ympäröimänä ja ritariperhosten lennellessä ylläni. Tuo hetki tuo minulle  paljon positiivista ja rentoa mieltä, lomafiilistä ja voimaa. Se antaa kiireettömyyden tunnetta, rauhaa ja hetki hiljaisuudessa on eräänlainen avain meditaatioon. 


Nykyään osaan nauttia pienistä ja tavallisen tuntuista hetkistä aivan eri tavoin. Saan pienistä ja arkisista hetkistä voima ja hyvää oloa. Kykenen pysähtymään tavalliseen hetkeen, elämään tässä ja nyt. Minun on helpompi elää oman näköistä elämää ja tehdä oman näköisiä asioita. Minun on myös nykyään vapaampi kulkea omia polkujani. Elämässä tapahtumat eivät ole sattumaa, näin jaksan yhä uskoa. Minäkin voin aivan vapaasti retkeillä omassa pihassa ja luoda uusia juttuja, niillä on merkityksensä.

Tässä mieleeni tuli sellainen ajatus, että hiljaisuuskin on mielen voimaa...

Rakkaudella Minna




keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Keskiviikon tuumauksia

Tervehdys

Tässä ne päivät menevät nopeasti ja pitkäksi ei aika käy. Sitä toisinaan pysähdyn oikein tuumaamaan. Minulta on kyllä kysytty, että tuleeko aika pitkäksi kotona. No ei tosiaankaan tule, elämä on aivan toisen näköistä kuin ennen onnettomuutta. Silloin olin oikea Duracell -nainen, joka ennätti yhtä sun toista, eikä minusta virta loppunut millään.


Nyt meinaa pienestäkin tuusailusta tulla väsynyt olo, ei ole enään sellaista Duracell -virtaa. Eikä sellaista taida enään tullakaan, sillä sen aika on taakse jäänyttä. Ja oikeastaan tarviiko sitä ollakaan niin tehokas ja ylenpalttisen jaksava? Minusta ei tarvitse, sen olen itse kantapään kautta todennut ja oppinut. Totta, ennätän aivan eri tavoin, hitaampi tahti päällä vaikkapa ihastella ritariperhosia kukkapenkissa. Tai vaikkapa tunnen jalkojeni alla ruohikon ja maan. Nykyään keskityn hetkeen ja hengittämiseen kävellessäni metsäpoluilla. Aivan yksinkertaisia ja luonnollisia asioita, joita aiemmin en kyennyt kiireeltäni huomioimaan.


Minulle nousee tällaisia mietteitä ajatuksiini täällä sängyn pohjalla. Olen päivälevolla, hakemassa uutta virtaa. Virta loppuu minusta päivän aikana, mutta onneksi levon kautta saa sitä takaisin. Minusta tuntuu, että menee taas tovi ennen kuin uusi lääke alkaa vaikuttamaan hermokipuihin. Tai sitten on sekin vaihtoehto olemassa, että lääke väsyttää normaalia enemmän. Aika näyttää, mutta olen toiveikas tämän uuden neurologin suhteen. Toivon saavani häneltä apua, syksyyn on muuten varattava kontrollikäynti. Se tuo minulle turvaa, kun on jatkumoa ja seurantaa.


Tämä kesä on tähän mennessä ollut melkoisen haasteellinen kelien suhteen, koska viileä ja kostea keli ei ole minulle hyvä, kivut lisääntyvät. Aina jaksan toivoa oikein hellettä ja aurinkoa, silloin olisi kaikki toisin.


Onneksi kauniit kukat lämmittävät mieltäni ja ylipäätään luonto kaikessa kauneudessan. Sieltä saan voimaa päiviin ja virtaa askeliini. Tällaisia tuumauksia tänään keskiviikkona. Hyvä asia on muuten se, että fysioterapia rullaa taas. Siitä olen kiitollinen, koska viikottainen käynti tuo hyvinvointia ja pitää yllä toimintakykyäni. Ajatella, että lukuisia kamppailuja asioiden suhteen olen taas jaksanut käydä. Ja asiat ovat taas sillä mallilla, että tiedän syyskuun loppuun niiden hoituvan. Parempi näinkin, kun ei ollenkaan mitään tietoa. Minä saan olla kiitollinen ja tyytyväinen, en murehdi suotta tulevia. Tässä hetkessä on kaikki ihan hyvin, kohta jaksan taas pieniä askareita.

Valoisaa loppuviikkoa meille jokaiselle!
Minna

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Ystävyys ja kuvauksen voimallisuus

Sain viettää eilen ihanan iltapäivän ystäväni Mirvan kanssa Vaajakosken Naissaaressa. Naissaari sijaitsee Vaajavirrassa, Jyväskylän kaupungin maalaiskunnassa.  Saari on kulttuurihistoriallinen kokonaisuus, jossa yhdistyy  luonto, nähtävyydet sekä kulttuuri. Sieltä löydät mm. kolme 1800 -luvulla rakennettua puutaloa, 1920 -luvulla rakennettu puutalo, jossa on myös kahvila. Saarta kiertää historiallinen polku, jonka varrelta löytyy kohdetauluja. Alueella on myös Vaajakosken kanava, vanha - ja uusi vesivoimalaitos. Mielenkiintoinen paikka, jos ajelet ohi niin kannattaa pysähtyä! Me olimme sopineet tapaamisen ja tarkoituksena oli, että Mirvan mies ottaa meistä kuvia. Sillä tarvitsemme meistä kuvan yhteistä projektia varten. Ja kuviahan valokuvaaja sitten otti, kaikkiaan 454 kappaletta.


Aika pian pystyimme unohtamaan kameran ja sen, että olemme kuvauksen kohteena. Me nauroimme ja heitimme huumoria. Meillä oli kerrassaan hauskaa. Mielestäni kuvista välittyy kivalla tavalla aito tunnelma. Oletko samaa mieltä?


Saimme viettää hullunhauskoja hetkiä, jotka ikuistettiin valokuviksi. Heittäydyimme täysillä tunnelmiin ja yllättäen unohdimme myös kameran olemassaolon. Se kyllä näkyy tosissaan kuvistakin, ne ovat tunnelmallisia ja aitoja. Rohkaisemme sinuakin, ettei kameraa tarvitse pelätä. Uskaltaisin väittää, että se on monille meille inhottava ja vaikea tilanne, kun kuvia pitäisi ottaa. Myös minä olen aina inhonnut itseäni valokuvissa. Kas kummaa, Mirvan kuvauksien kautta olen oppinut hyväksymään itseni ja näkemään itseni juuri sellaisena yksilönä, kuin olen. Uskomatonta, mutta niin totta! Nykyään jopa nautin kuvauksista, ne tuntuvat minusta jopa luonnolliselta. En pelkää enään kameraa.


Meidän kuvaushetket ovat olleet ihanan rentoja, näin uskallan väittää. Niin myös eilenkin, emme olleet jäykkiä patsaita poserauksineen. Vaan nautimme hetkistä ja annoimme kuvaajalle tilaisuuksia ikuistaa meidän fiilistä ja energiaa, joka myös sinulle toivon mukaan välittyy.



Saimme kokea ihanan retken tällä kertaa Naissaareen. Rohkaisemme myös sinua ottamaan ilon irti hetkistä. Kameraa ei tarvitse jännittää. Ajattele niin, että se on väline, jolla mahdollistetaan tunnelman ja tilanteiden välittäminen. Sillä saadaan ikuistettua tarinaasi. Se voi olla myös ryhmän tai yhteisön yhteisen fiiliksen tai tarinan ikuistaja. Niin ja kameran avulla saat positiivista mieltä ja itsetunnon kohennusta. Uskaltaisin väittää, että sinut hyvin äkkiä valtaa tunne, että olet ihana ja kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Sinä olet luojan luoma, kaunis yksilö... Juuri sellainen, kuin luoja on sinusta luonut. Kelpaat, riität ja muista rakastaa itseäsi!



Olenko rohkea sanoissani? Sinusta saattaa tuntua siltä, mutta se on aivan totta. Minä kolarissa kolhiutunut, olen meidän yhteisistä kuvausreissuista varustettu kokemuksen syvällä äänellä. Minä voin kertoa oman kokemuksen pohjaltani aivan vilpittömästi.



Minä uskaltauduin ja heittäydyin kameraan katsomaan.  Ja niin se vain on, että olen saanut kokea suurta eheytymistä ja itsetuntoni arpien korjaantumista. Suosittelen, jos sinulle tulee tilaisuuksia. Näe rohkeasti itsesi, silloin sinun on helpompi nähdä myös muut...


Rakkaudella Minna



P.S. Kuvat on ottanut Timo Arposuo, lämmin kiitos kuvaajalle!


tiistai 9. heinäkuuta 2019

Kevyt fiilis


Päivä vaihtuu iltaan ja pääni on täynnä kaikenlaisia ajatuksia. Päällimmäisenä oudon kevyt fiilis. Ajatella, että ole selvinnyt ja jaksanut taas asioitani hoitaa. Olen ollut tarkka, jaksanut selvittää, soitellut lukuisia puheluja väsyksiin saakka. Pikkuhiljaa oloni alkaa olla kevyempi ja huojentunut. Sillä juuri nyt, tässä hetkessä näyttäsi asioiden olevan taas järjestymässä. Ja ennen kaikkea tiedän, mitä lähi kuukausina on tiedossa. Se auttaa minua suunnattomasti. 


Huomenna alkaa taas fysioterapia, joka on tällä kertaa myönnetty syyskuun loppuun saakka. Eilen kävin neurologian erikoislääkärin vastaanotolla, jota en kyllä itse ollut ajatellut enkä suunnitellut. Minulle soitettiin viime viikolla kyseisestä ajasta, vakuutusyhtiöstä on kuulemma maksusitoumus ja myös hermoblokaidi hoitoon. Tämä käynti osoittautui erittäin hyväksi, koska minua oli vastassa asiantuntija isolla a:lla. Lääkkeet hermokipuihin menivät kokonaan uusiksi ja pistoksia ei minulle nyt anneta. Olin erittäin helpottunut, koska viimeinen kerta ja sen jälkeen tullut nielemisvaikeus -kohtaus on painajaisena edelleen mielessäni. Niin ihmeellistä se on, elämä. Minulla on hiukan sellainen tunne, että en tahdo pysyä aivan asioissani perässä. Tapahtumia on viime kuukausina ollut aika tavalla, on ollut erinäisiä lääkekokeiluja ja käyntejä usean eri ammattilaisen luokse. Ja tulossa jatkossakin on samaan tahtiin.



Juuri nyt olen erittäin helpottunut ja kiitollinen. Elämän kuuluu kulkea määrätyllä tavalla, näin se vain on. Itse voin vaikuttaa joihinkin asioihin, mutta en kaikkeen. Tämän olen saanut oppia aivan käytännön kautta tässä parin vuoden aikana. Minä olen hyväksynyt sen, että asiat eivät aina suju niin kuin minä itse haluaisin. Kaikella todellakin on tarkoitus. Niin myös eilisellä lääkärikäynnillä, jota en tosissaan ollut itse valinnut. En tiedä tarkkaan sitä, että miksi minulle soitettiin ja tarjottiin kyseistä aikaa. Sillä ei ole nyt väliä, lääkärikäynnistä jäi positiivinen olo ja luottamus siihen, että saan hyvää hoitoa. Lääkäri oli muuten minulle aivan uusi tuttavuus, en ollut häntä aiemmin tavannut. Hän kyllä tuntui heti tietävän oireitteni syyn ja selityksen. 

Tänään innostuin taas luovaan työhön, koska helmet minua houkuttelivat näpertelyyn. Tein muutaman avainkaulakorun. Minusta alku oli taas haastavaa, kun täytyi löytää silmien ja käsien motoriikka. Tuo näpertely on varmasti minulle erittäin hyvää terapiaa ja kuntouttavaa toimintaa.  Se on jännä juttu, kun alkuun pääsee, en meinaa millään malttaa lopettaa. Siinä tehdessä kyllä unohtuu aivan kaikki muu turha. Keskityn täysin tekemiseeni ja annan luovuuden innon lentää. Todella mukavaa touhua ja vastapainoa kaikelle muulle!


Tässä tänään tekemäni avainkaulakorut

Taidan hiukan huokaista, sillä asiat näyttävät olevan nyt niin hyvin, kuin ne ehkä kaiken tapahtuneen jälkeen voivat olla. Enempää en voi toivoa, kuljen nöyränä eteenpäin ja kerään voimia seuraaviin koitoksiin. Niitä varmasti taas tulee, sen saatan jo arvatakin. Olen iloinen siitä, että saan tehdä luovia juttuja ja ne onnistuvat. Niistä saan paljon iloa ja sisältöä päiviini. 



Pian suljen silmäni ja odottelen unihiekan tuloa. Tänään saan sulkea silmäni levollisena ja kiittää siitä, että asiat ovat taas suhteellisen hyvässä mallissa. Haluan kiittää myös siitä, että minua kuntoutetaan ja hoidetaan. 

Kiitollisena uuteen aamuun
Minna

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Uusi viikko ja ajatukset

Niin se mennä hurahti viikonloppu ja taas on uusi viikko alkamassa. Pientä ohjelmaa on viikolle buukattu ja pääosin ohjelmat liittyvät tietenkin kolarin kolhuihin. Onnekseni on pientä mukavaa muutakin tiedossa, koska muuta ajateltavaa täytyy välillä olla. Elämä ei saa liikaa pyöriä kolari -asioiden ympärillä. Elämääni ja tulevaisuuttani on minun rakennettava ja suunnattava kohti tulevaa. 



Olen saanut tankattua itselleni eheyttävää ja voimistavaa luonnon voimaa. Kävin viikonloppuna ainakin kolme kertaa lähellä olevassa näkötornissa Äänemäen päällä. Näytin ystävilleni Kovalan uimarannan ja lossin seudun. Nämä kaikki ovat hienoja kohteita myös valokuvaukseen. Lucan kanssa olemme normaaliin tyyliin, tehneet useita pikkuretkiä metsään. Joten siinä on tankkausta kerrakseen. Ai niin, mökilläkin piipahdimme lauantaina. Siellä odotti järkyttävä heinäpelto, jota mieheni raivaussahalla ahkerasti niitti. Ehkä me vielä pääsemme niihin maisemiin rentoutumaan, kun maltamme vielä muutaman viikon odottaa. 



Minä en malta olla korostamatta jälleen luonnon merkittävää voimaa ja vaikutuksia. Voisinkin sanoa, että minun selviytymistarina on tästä oiva esimerkki. Jaksan muistaa niitä ensimmäisiä vaikeita ja kivuliaita päiviä, kun kömmin Lucan kanssa hammasta purren meidän takapihalle lähimetsään. Minulla oli apunani kävelysauvat ja Luca. Muistan sen, kuinka vaikeimpina hetkinä joka askeleella sattui. Sinne luontoon minä vain halusin ja kaipasin. Sinne luonnon syleilyyn, joka minua parhaiten auttoi. Olen miettinyt asioita ja uskallan väittää, että yksi osa selviytymistäni oli minun vahva luontosuhde ja yhteys. Olen pikkutytöstä asti nauttinut luonnosta, en ole sitä aiemmin osannut mieltää mitenkään erityiseksi. Suosittelen sinulle lämpimästi tätä luontokouluttaja, kasvatustieteilijä ja psykologi Riitta Wahlströmin ajatuksia, Kodin kuvalehdessä olleeseen linkkiin pääset tästä: 
Lääkemaisema, johon kannattaisi ihmisen hakeutu



Minua innostaa ja kiinnostaa valtavasti tämä artikkeli, koska olen tismalleen samaa mieltä. Minulla on tästä tutkitusta tiedosta omakohtainen kokemus, jonka voin täysin allekirjoittaa. Minua inspiroi nykyäänkin luonto aivan uskomattomasti, sillä runoja syntyy tiuhaan tahtiin luonnossa käynnin jälkeen. Tänä viikonloppuna syntyivät seuraavat ajatukset:

Siinä hetkessä haihtuu
pelot ja murheet,
ikävät tosiasiat.
Siinä hetkessä tilan saa
toivo ja luottamus,
kiitoksen aiheet.
Siinä hetkessä elämä on
kaunis ja ainutlaatuinen
(M.G.)
------------------------------

Seilailen laineilla
säällä tyynellä.
Kanssa luottoystävän
tukien ja tsempaten.
Elämän laineilla
riittää hämmästeltävää.
(M.G.)
--------------------------------

Joskus yllättävät pienet
hetket ovat hienoja.
Nautitaan,
elämä on tässä ja nyt.
(M.G.)
-------------------------------


Näillä ajatuksilla mennään kohti tulevaa viikkoa. Ihanaa, että on pieniä kivoja juttuja tiedossa.


Mietteitä ystävyydestä

Olipa aivan upean voimallinen torstai aamu, siitä kiitos ystävälleni Mirvalle! On se vaan mahtava voimallinen vaikutus tuolla kameralla, si...