Juhannusta odotellessa

Pian on taas juhannus, kesän upea juhla. Tiedätkö, minä en kykene enää ajattelemaan koko juhannusta ja sen hienoa juhlahumua. Minulle jokainen arki ja juhla ovat samanlaisia, päiviä siinä missä muutkin. Olen varmaan eriskummallinen, mutta en vain kykene siihen. Minun ajatusmaailmani on niin toisenlainen, sitä on hyvin haastava edes sanoiksi pukea. Näin minulle on käynyt. Minulle on jotenkin liikaa kaikki ylimääräinen hössötys, vaikka se niin mukavaa olisikin. Minulla ei ole edes kesälomaa niin, kuin silloin ennen. Sekin on muuten iso asia, jota ei tule tavallisen kiireisen arjen keskellä edes ajateltua. Minun päiväni pyörivät verkkaiseen tahtiin, on kuntoutus- ja terapia käyntejä ja on sitä sun tätä. Ajatella, jospa voisinkin päästä arjestani lomalle. Mahdotonta, kuntoutus käy kyllä ihan työstä. 


Iloa kukista, Marketta & Tähtisilmä

Sen verran minä sain puuhailtua keskikesän juhlan kunniaksi, että istutin ruukkuihin kukkia. Hortensia on yksi lempikukistani ja niitä hankin ison ja pienen. Hortensiat pääsivät ihastuttamaan meidän terassille. Ja sitten, innostuin keltaisesta paprikasta. Saapa nähdä, saammeko paprikoita. Näistä puutarha-asioista minä innostun, ne antavat minulle valtavasti virtaa ja voimaa. Jos saisin itse päättää, niin asuisin kauniin kukkameren keskellä. 


Keltainen paprika

Juhannuksen aikaan on tiedossa myös ainutlaatuisia asioita, perhepiirissä on nuoren neitokaisen rippijuhlat. Minusta on ihanaa nähdä sukua ja läheisiä. Kummityttömme tapaamista odotan myös innolla. Hän on viehättävä ja sanavalmis prinsessa. Saatanpa antaa pikkutytöille pienet tuliaiset, tietenkin itsetekemiäni ja mitäs muutakaan kuin enkelijuttuja...



Meillä on tiedossa myös pieni lomareissu, mitä tietenkin lämmöllä odotamme. Siispä, paljon ihania asioita ja tapahtumia. Minun on pysyttävä elämän virran mukana, ilman muuta. Se tutuu toisinaan raskaalta, kun ei jaksa ottaa vastaan niin paljon asioita, mitä elämä tuo tullessaan. Jotenkin liikaa ärsykkeitä, joiden mukana on vain mentävä. Se on muuten hyvä asia, koska muuten helposti jäisin makaamaan yhteen paikkaan ja olisi vaara jämähtää. Ei, periksi en saa antaa. 


Hortensian hehkua

Suurin voimavarojen syöjä on epätietoisuus. Sitä en tahdo jaksaa sietää. Tänään taas soitin vakuutusyhtiöön ja tiedoksi sain, että asia on lääkärin arvioitavana. Päätös asiastani tulee kuukauden loppuun mennessä. Hui, silloin minua alkoi pelottamaan. On se kumma tuo ihmisen mieli, kun se alkaa murehtimaan. Minäkin mietin siinä hetkessä, että mitä sitten tapahtuu, jos saan kielteisen päätöksen. Tarvitsen apua, en yksin selviä siitä. Pelko on ihmiselle iso asia, joka syö valtavasti voimia. Saan tosissaan taistella sitä vastaan ja onnekseni olen keksinyt luovuudesta voimavaran, joka helpottaa oloani. Silloin unohtuu kaikki turha, kivut lievittyvät ja koko tilanteeni häipyy ajatuksistani. Olen vain siinä hetkessä ja keskityn tekemiseeni. Se olotila on hyvin vapauttavaa ja innostavaa.



Tämäkin helpottaa, kun saan puettua ajatuksiani tekstin muotoon. Kirjoittaminen onkin yksi suurin voimavaroistani ja siksi tämä blogikin on varmaan syntynyt. Kaunis kiitos muuten teille blogini lukijat, te kannustatte minua myös kirjoittamaan aina vain lisää.  Toivon sydämestäni teille jokaiselle lämminhenkistä juhannusta sinne rantasaunan tuoksujen, grilliherkkujen äärelle. Kesä on parasta aikaa ja nämä lämpöiset päivät kuumine auringonpaisteineen. Kipuni ovat muuten maltillisemmat silloin. 

Minun jännitykseni jatkuu, yritän selviytyä tulevista päivistä ja tietenkin toivon, että vakuutusyhtiön päätös tulisi minun tietoisuuteen mahdollisimman pian. En millään haluisi juhannuksen yli asian kanssa mennä. Toivottavasti olisi inhimillisyyttä asian suhteen, sitä niin toivoisin.



Lämminhenkistä ilon, valon ja keskikesän juhlaa sinulle!


Minna

Kommentit

Suositut tekstit